Odottelin joulumieltä saapuvaksi. Odottelin. Lopulta joulu sitten tuli ja meni, ja vihreitä nurmikoita ja kuralammikoita pitkin talsiessani totesin, että sellainen joulu tällä kertaa. Kukapa toisaalta sanoo, kuinka "paljon" joulua tulee viettää? Hyvin se tuossa ohi suhahti vähemmälläkin viettämisellä. Juuri parhaillaan ulkona myrskyää, jonka seurauksena sähköt reistailee, jätti-iso kuusi oli kaatunut meidän lenkkipolulle, hevoset ei uskalla ulkoilla...
Putti lomailee vuosilomaansa, sen päivät kuluvat ulkona möllöttäessä ja heinää rouskutellessa, käyn ainoastaan harjaamassa ja silloin tällöin otan "lapset" yhteislenkille niin, että Putti tulee narussa ja Lilla loikkii vapaana. Tällä viikolla aion mennä rauhallisia maastolenkkejä selästä, ja ens viikolla, jos vaan säät sallii, niin vauhtimaastoja. Sitten siitä takas hommiin.
Lilla on saanut uusia kokemuksia ja uusia koirakavereita. Torstaina haettiin Johanna Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Se oli ensin pelottava paikka kun ihmisiä tuli ja meni, mutta pienen ihmettelyn jälkeen Lillakin vähän rentoutui. Jouluaattona oltiin Johannalla ja Kekellä vieraana, ja Lilla pääsi Helsingin sykkeeseen ratikoita ja muita suurkaupungin hienouksia katsomaan. Niistä se kyllä ei ollut moksiskaan, enemmän jännää oli löytää nurmikkoa, johon tehdä tarpeet... :)
Ennen joulua oltiin yhteislenkillä puolivuotiaan Alma-koiran kanssa. Alma on kultaisennoutajan ja howavartin mix. Tytöt tulivat hyvin toimeen, tosin Alman pää taisi vähän mennä pyörälle Lillan ketteryydestä ja nopeudesta. :D Tallilla Lillalla on uusi kaveri, norwichinterrieri Rico. Ne leikkii melkein päivittäin yhdessä, ja alusta asti ovat tulleet hyvin juttuun. Miksiköhän Lilla tykkää tommosista töppöjalkaisemmista koirista, niinkuin Rico ja Möykky? ;)
Pian päästään taas harrastamaan, kun varmistus rallytokosta tuli, jee! Sen sijaan agilityn jatkopaikasta ei oo kuulunut mitään?! Liisalle oli kyllä tullut ilmoitus jatkkopaikasta, joten täytyypä ruveta kyselemään, miksi meille ei infoa ole tullut...
maanantai 26. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Graduilua rennossa seurassa...
Koita nyt tässä ahertaa gradun parissa, kun vieressä on tämän näköinen ilmestys:
Toiset vääntää gradua, toiset ottaa vähän rennommin:
Loppukevennykseksi vielä kuvat lauantailta, kun Lillan poikaystävä, herra Möykky, oli meillä hoidossa...
Näihin tunnelmiin!
P.s. Uusia kuvia lisätty myös Putin ja Liltsun omille sivuille :)
Toiset vääntää gradua, toiset ottaa vähän rennommin:
Loppukevennykseksi vielä kuvat lauantailta, kun Lillan poikaystävä, herra Möykky, oli meillä hoidossa...
Näihin tunnelmiin!
P.s. Uusia kuvia lisätty myös Putin ja Liltsun omille sivuille :)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Bloggailuhorroksessa
Oikein nolottaa, kun taas on vierähtänyt niin pitkä aika viime kirjoittelusta! Kai se on vähän niin, että kun nykyään "työkseen" päivät pitkät istuu koneella ja kirjoittaa, ei enää vapaa-ajalla jaksa datailla ja kirjoitella edes tänne. Eipä siinä, samaa vanhaa rataahan meidän elämä täällä kulkee, päivät ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Emäntä koittaa kirjoittaa ja surffailla tietokantaviidakossa, lukea kirjallisuutta ja pohtia diskurssianalyysin saloja, huoh... "Lapset" sitten koittavat kukin tavallaan auttaa; Ruu kehrää jalkopäässä, Lilla vie mua metsälenkeille ja pitää huolta siitä, että päivät ei ole tylsiä, ja Putti tarjoilee vastapainoa kirjoittamiseen muhkulla olemuksellaan ja sillä, että päivissä on ainakin yksi kiireetön "aivot narikkaan" -hetki. Mitä mä tekisinkään ilman mun laumaa. <3
Putin kanssa ollaan päästy treeni-ihmetyksistä tuloksiin; haluttomuus ei johtunut mistään muusta kun testailusta; kunhan käytiin keskustelu siitä, että kaksi kertaa viikossa sileellä työskentely ei voi olla armon herralle liikaa... Ja kas, taas toimii! ;) On se vaan niin huvittava otus. Nyt pidän kiinni siitä, että ne kaksi kertaa, kun oikeesti treenataan, tehdään kunnolla ja lintsaamatta, loput päivät voidaankin sitten ottaa rennosti maastoillen, liinassa, tai mitä vaan. Toivotaan nyt, että joko a) kelit pysyy plussan puolella, jotta kenttä ei jäädy, tai b) tulee pakkasta ja lunta niin, että päästään hankitreeneihin! Jompaa kumpaa odotellessa ollaan tyydytty pitkiin kävelyihin, mäkikiipeilyyn ja käynnissä työskentelyyn.
Lillan kanssa mennään edelleen teemalla "onni täällä vaihtelee"... Toisina päivinä se on itse kullanmuru, ja hämmästyttää mua mielettömällä taitavuudellaan ja kuuliaisuudellaan, ja sitten toisina päivinä käydään pohdintoja siitä, mitä tarkoitti luoksetulo tai kontaktinotto... Välillä oon ihan avuton ja helisemässä sen kanssa, kun tuntuu, että se ei tottele ollenkaan! Kaipa se kuuluu tähän kasvun vaiheeseen. Kasvamisesta puheenollen, hurjaa muutosta ei edelliseen. Korkeuskasvu on jumahtanut paikalleen, eikä painoakaan ole kertynyt kuin sen vähän yli 10 kiloa. Taitaa se jäädä aika pieneksi tytöksi, mikä on ihan mukavaa. Vertailun vuoksi; sisarusten blogeista luin, että Luca-veli painaa 15 kiloa ja Liinu-siskokin 12... Tästä eteenpäin aionkin vastata kysymykseen koosta että: "Se on sopivan kokoinen!" :)
Yritän päivittäin pitää huolta siitä, että Lilla saa aktivointia jossakin muodossa. Kaipaan jo silti pentukurssien tuomaa rytmiä ja harjoittelua, tuntuu, että sekä itse että koira taannutaan tässä kun ei olla päästy jatkamaan harrastamista yhdessä. Agilityn jatkokurssipaikasta ei ole kuulunut mitään, ja alan jo tuskastua; kalliit kurssit, eikä edes ilmoittautumista oteta vastaan! Mietinkin tässä, miten se homma siis toimii noiden agility-seurojen kanssa? TSAU, ATT? Miten pääsee alkuun, ja mikä ois hyvä seura? Lisää agilitya, kiitos!
Luin myös muista harrastuslajeista, ja kiinnostuin rally-tokoilusta. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis tokoilua, mutta pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja koiran häntä vispaten! Lukekaa lisää netistä, jos kiinnostuitte. ;) Pentukurssin vetäjä Paula Speer voitti koiransa kanssa Rally-tokon alokasluokan täysillä pisteillä vuonna 2010. Huomasin, että Paulalla alkaa ensi vuoden alussa alkeiskurssi, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja testaamaan, miltä laji vaikuttaa! Lajihan tukisi kyllä mahtavasti myös agilityn harrastamista.
Viime päivät on kuluneet koiramenoissa, kun Sini Nupun ja Pikin kanssa oli meillä vierailulla. Maanantai-iltana oltiin laumalenkillä: Anitan perrot Elli ja Inez, Sini, Nuppu ja Piki, ja minä ja Liltsu. Vauhtia riitti, ja Lillan kuulo ja tottelevaisuus hävisivät Itäharjun metsään kuin pieru Saharaan koirien painellessa pitkin tietä ja metsiä. Samalla ensilumi sateli maahan, mutta eipä Lilla ehtinyt moista ihmettelemään.
Seuraavana aamuna kummasteltiin jo valkoista maata, ja aamulenkki sujuikin Lillan osalta poskisurffaillen, eli peppu ilmassa ja naama maassa se ryömi eteenpäin ja nuuskutti lunta! :D Lenkin jälkeen lähdettiin itsenäisyyspäivän viettoon Tampereelle koiranäyttelyyn! Koiraosastolla matkasivat siskokset Inez ja Nuppu, ja hurraamaan lähtivät mun lisäksi kasvattaja-Liisa sekä tietysti koirien omistajat Anita ja Sini. Monenlaista perroa (ja muutakin nelijalkaista) oli Niihamaan maneesi pullollaan, ja tytöt saivat molemmat hienot tulokset EH (Erittäin Hyvä). Kiva näyttelypäivä, vaikkakin on sanottava, että se näyttelytouhu ei kyllä taida olla ihan mua varten. Luulen, että Lilla on samaa mieltä. ;) Loppupäivän koirat kuluttivat leikkien keskenään, ja meidän kanssa sohvalla röhnöttäen.
Tänään lintsasin (taas, tuhma!) kirjoittamiselta, ja oltiin aamupäivä tallilla. Lilla ja Möykky kirmailivat tuttuun tapaan pitkin tallia ja pihaa, ja me käytiin Lauran kanssa maastokäpsyttelyllä.
Vielä kuva-aineistoa:
Putin kanssa ollaan päästy treeni-ihmetyksistä tuloksiin; haluttomuus ei johtunut mistään muusta kun testailusta; kunhan käytiin keskustelu siitä, että kaksi kertaa viikossa sileellä työskentely ei voi olla armon herralle liikaa... Ja kas, taas toimii! ;) On se vaan niin huvittava otus. Nyt pidän kiinni siitä, että ne kaksi kertaa, kun oikeesti treenataan, tehdään kunnolla ja lintsaamatta, loput päivät voidaankin sitten ottaa rennosti maastoillen, liinassa, tai mitä vaan. Toivotaan nyt, että joko a) kelit pysyy plussan puolella, jotta kenttä ei jäädy, tai b) tulee pakkasta ja lunta niin, että päästään hankitreeneihin! Jompaa kumpaa odotellessa ollaan tyydytty pitkiin kävelyihin, mäkikiipeilyyn ja käynnissä työskentelyyn.
Lillan kanssa mennään edelleen teemalla "onni täällä vaihtelee"... Toisina päivinä se on itse kullanmuru, ja hämmästyttää mua mielettömällä taitavuudellaan ja kuuliaisuudellaan, ja sitten toisina päivinä käydään pohdintoja siitä, mitä tarkoitti luoksetulo tai kontaktinotto... Välillä oon ihan avuton ja helisemässä sen kanssa, kun tuntuu, että se ei tottele ollenkaan! Kaipa se kuuluu tähän kasvun vaiheeseen. Kasvamisesta puheenollen, hurjaa muutosta ei edelliseen. Korkeuskasvu on jumahtanut paikalleen, eikä painoakaan ole kertynyt kuin sen vähän yli 10 kiloa. Taitaa se jäädä aika pieneksi tytöksi, mikä on ihan mukavaa. Vertailun vuoksi; sisarusten blogeista luin, että Luca-veli painaa 15 kiloa ja Liinu-siskokin 12... Tästä eteenpäin aionkin vastata kysymykseen koosta että: "Se on sopivan kokoinen!" :)
Yritän päivittäin pitää huolta siitä, että Lilla saa aktivointia jossakin muodossa. Kaipaan jo silti pentukurssien tuomaa rytmiä ja harjoittelua, tuntuu, että sekä itse että koira taannutaan tässä kun ei olla päästy jatkamaan harrastamista yhdessä. Agilityn jatkokurssipaikasta ei ole kuulunut mitään, ja alan jo tuskastua; kalliit kurssit, eikä edes ilmoittautumista oteta vastaan! Mietinkin tässä, miten se homma siis toimii noiden agility-seurojen kanssa? TSAU, ATT? Miten pääsee alkuun, ja mikä ois hyvä seura? Lisää agilitya, kiitos!
Luin myös muista harrastuslajeista, ja kiinnostuin rally-tokoilusta. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis tokoilua, mutta pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja koiran häntä vispaten! Lukekaa lisää netistä, jos kiinnostuitte. ;) Pentukurssin vetäjä Paula Speer voitti koiransa kanssa Rally-tokon alokasluokan täysillä pisteillä vuonna 2010. Huomasin, että Paulalla alkaa ensi vuoden alussa alkeiskurssi, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja testaamaan, miltä laji vaikuttaa! Lajihan tukisi kyllä mahtavasti myös agilityn harrastamista.
Viime päivät on kuluneet koiramenoissa, kun Sini Nupun ja Pikin kanssa oli meillä vierailulla. Maanantai-iltana oltiin laumalenkillä: Anitan perrot Elli ja Inez, Sini, Nuppu ja Piki, ja minä ja Liltsu. Vauhtia riitti, ja Lillan kuulo ja tottelevaisuus hävisivät Itäharjun metsään kuin pieru Saharaan koirien painellessa pitkin tietä ja metsiä. Samalla ensilumi sateli maahan, mutta eipä Lilla ehtinyt moista ihmettelemään.
Seuraavana aamuna kummasteltiin jo valkoista maata, ja aamulenkki sujuikin Lillan osalta poskisurffaillen, eli peppu ilmassa ja naama maassa se ryömi eteenpäin ja nuuskutti lunta! :D Lenkin jälkeen lähdettiin itsenäisyyspäivän viettoon Tampereelle koiranäyttelyyn! Koiraosastolla matkasivat siskokset Inez ja Nuppu, ja hurraamaan lähtivät mun lisäksi kasvattaja-Liisa sekä tietysti koirien omistajat Anita ja Sini. Monenlaista perroa (ja muutakin nelijalkaista) oli Niihamaan maneesi pullollaan, ja tytöt saivat molemmat hienot tulokset EH (Erittäin Hyvä). Kiva näyttelypäivä, vaikkakin on sanottava, että se näyttelytouhu ei kyllä taida olla ihan mua varten. Luulen, että Lilla on samaa mieltä. ;) Loppupäivän koirat kuluttivat leikkien keskenään, ja meidän kanssa sohvalla röhnöttäen.
Tänään lintsasin (taas, tuhma!) kirjoittamiselta, ja oltiin aamupäivä tallilla. Lilla ja Möykky kirmailivat tuttuun tapaan pitkin tallia ja pihaa, ja me käytiin Lauran kanssa maastokäpsyttelyllä.
Vielä kuva-aineistoa:
 |
| Näyttelijät ja näyteltävät |
 |
| Anita ja Inez (toinen vas.) |
 |
| A&I |
 |
| Sini ja Nuppu (eka vas.) |
 |
| S&N |
 | |
| Sohvanvaltaajat :) |
maanantai 21. marraskuuta 2011
Ei ole konia karvoihin katsominen enää!
Päätin pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin klipata Putin. Sehän on tuttuun tapaansa kasvattanut kunnon talvisota-varustuksen, jonka seurauksena humma on läpimärkä jo alkuravien jälkeen... Olis ollut toki ihanaa pitää tuollainen alkuperäisrodun edustaja "luonnontilassa", mutta toisaalta ei se ole reilua sitten vaatia sitä tekemään hommia tukalan karvapeitteen kanssa. Sini kävi kylässä viime viikolla, ja vetäisi sit karvat pois. Jätettiin kuitenkin puoliloimi-malli, eli selän ja pepun päälle karvat isoja lihaksia lämmittämään. Onneks mulla on hyvät loimet, niin huoletonta niillä on loimitella.
Putin kanssa ollaan haettu taas säännöllistä liikkumisrytmiä. Sileellä se on ollut vähän haluton liikkumaan, en tiedä, testaileeko mua vaan vai mikä on meininki. Seuraillaan...
Lilla on keksinyt kaikenlaisia "kivoja" juttuja, joilla se testailee mamman kärsivällisyyttä. Se on löytänyt vahtihaukun jalon taidon. Ei se remmissä niinkään, mutta vapaana ollessaan huutaa ohikulkijoille, tallin pihaan tulijoille... Rasittavaa. Myös kuulo on välillä kovin valikoivaa ("Kuka Lilla, oonko mä kuullu sen nimen joskus? Ai mikä "tänne"??"). Uusin keksintö on lällättely siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä ja pitäisi mennä autoon.. Onneksi harjoittelemamme odota-käsky pysäyttää (yleensä) karkulaisen, ja päästään ihan oikeesti sinne autoon. Mutta on se ollut ihan kilttikin ja nopea oppimaan! Tällä hetkellä osataan jo vaikka mitä: sivulletulo, istu, maahan, odota, tassu, ota lelu (lempparilelut se osaa jopa nimeltä!). Tällä hetkellä opetellaan vilkuttamista! :D Lilla tykkää temppujen tekemisestä ja uuden opettelusta.
"Ai minäkö muka tuhma?"
Tänään oltiin tallin jälkeen Lillan kanssa ostoksilla Hepokullan Karvakorvissa. Se on kyllä loistavan asiakaspalvelun paikka! Lilla oli mulla mukana, ja se olikin tosi reipas ja rohkea! :) Virallinen vaaka ovensuussa näytti 10,4 kg. Korkeuttahan neiti ei ole viimeaikoina kauheasti kasvanut, ehkä vähän tullut kroppaan jykevyyttä lisää. Mittasin joskus huvikseni, ja superepämääräinen mittaustulos oli jotain suunnilleen 38cm, voisko se olla? Jokatapauksessa, ostettiin lisää Acana-ruokaa, ja sen lisäksi mallailtiin takkeja pakkasia varten, äiti kun oli halukas ostamaan "lapsenlapselleen" sellaisen. Löydettiinkin tosi edullisesti hyvin istuva, vedenpitävä ja lämmin takki. Löytökorista mukaan lähti vielä vilkkuvalopanta! Tässä hieno poseeraus takki päällä:
Putin kanssa ollaan haettu taas säännöllistä liikkumisrytmiä. Sileellä se on ollut vähän haluton liikkumaan, en tiedä, testaileeko mua vaan vai mikä on meininki. Seuraillaan...
Lilla on keksinyt kaikenlaisia "kivoja" juttuja, joilla se testailee mamman kärsivällisyyttä. Se on löytänyt vahtihaukun jalon taidon. Ei se remmissä niinkään, mutta vapaana ollessaan huutaa ohikulkijoille, tallin pihaan tulijoille... Rasittavaa. Myös kuulo on välillä kovin valikoivaa ("Kuka Lilla, oonko mä kuullu sen nimen joskus? Ai mikä "tänne"??"). Uusin keksintö on lällättely siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä ja pitäisi mennä autoon.. Onneksi harjoittelemamme odota-käsky pysäyttää (yleensä) karkulaisen, ja päästään ihan oikeesti sinne autoon. Mutta on se ollut ihan kilttikin ja nopea oppimaan! Tällä hetkellä osataan jo vaikka mitä: sivulletulo, istu, maahan, odota, tassu, ota lelu (lempparilelut se osaa jopa nimeltä!). Tällä hetkellä opetellaan vilkuttamista! :D Lilla tykkää temppujen tekemisestä ja uuden opettelusta.
"Ai minäkö muka tuhma?"
Tänään oltiin tallin jälkeen Lillan kanssa ostoksilla Hepokullan Karvakorvissa. Se on kyllä loistavan asiakaspalvelun paikka! Lilla oli mulla mukana, ja se olikin tosi reipas ja rohkea! :) Virallinen vaaka ovensuussa näytti 10,4 kg. Korkeuttahan neiti ei ole viimeaikoina kauheasti kasvanut, ehkä vähän tullut kroppaan jykevyyttä lisää. Mittasin joskus huvikseni, ja superepämääräinen mittaustulos oli jotain suunnilleen 38cm, voisko se olla? Jokatapauksessa, ostettiin lisää Acana-ruokaa, ja sen lisäksi mallailtiin takkeja pakkasia varten, äiti kun oli halukas ostamaan "lapsenlapselleen" sellaisen. Löydettiinkin tosi edullisesti hyvin istuva, vedenpitävä ja lämmin takki. Löytökorista mukaan lähti vielä vilkkuvalopanta! Tässä hieno poseeraus takki päällä:
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Pitkästä aikaa!
Heipparallaa! Aikaa on kulunut sitten viime kirjoituksen! Kiirettä on pitänyt, kun töiden loppuminen ja reissu Madridiin aiheuttivat melko lailla hommia. Nyt on arki taas palaamassa tähänkin huusholliin, ja uudet haasteet ison Geen kanssa ovat aluillaan. Etsinnässä on uuden arjen rutiini: miten rytmittyvät päivät gradun kirjoittelun, hevostelun ja Lillan kanssa. Kaipa se siitä asettuu uomiinsa. Toisaalta tiedän, että tehokkainta olisi tehdä graduhommia heti aamusta, toisaalta tallihommat valoisalla houkuttee myös...
Eläinten kanssa on ollut ihan peruseloa. Putti nauttii uudesta, luonnonläheisestä elämästään, ja on kasvattanut hurjan talviturkin! Eipä paljon tarvii loimittaa... Mietiskelen, kannattaisko kuitenkin klipata ja jos, niin minkälaiseen malliin... Toki Putti hikoaa kovasti kunnon ratsastuksessa, mutta toisaalta myös loimittamisrumban välttäminen houkuttelee. Mietitään, mietitään. Putin tyttöystävä Hottis-suokki lähti toiseen talliin, mutta onneksi Heffis tuli heti Putin kaveriksi. Ne ovat kyllä mainioita Heffis-shettiksen kanssa, kun niissä on jotain niin samaa hurjasta kokoerosta huolimatta. Näiden poikien dynamiikkaa on ihan mahtavaa katsella, sitä voisi seurata tuntitolkulla, niin hellyyttävä pariskunta ne ovat omine juttuineen. :)
Lillan kanssa menee mukavasti. Tyttö kasvaa koko ajan, tosin korkeutta ei kyllä edelleenkään ole kovasti tullut lisää, enemmänkin sellaista jykevöitymistä. Koko ajan se oppii uusia asioita, nyt ollaan harjoiteltu odota-käskyä paljon, ja se alkaakin olla aika vahva jo. Pystyn jo jättämään Lillan käskyn alle, ja lähteä itse monen metrin päähän. Kun se saa luvan, se kirmaa ihan täysiä mun luo. Hieno tyttö! Ollaan myös harjoiteltu lelulla niin, että Lilla istuu odota-käskyn alla, ja heitän lelun sen nenän edestä vähän matkan päähän. Sitten luvalla se saa käydä noutamassa sen ja tuoda mulle, hurjien kehujen saattelemana tietysti! Tähän leikkiin Lilla syttyy aina. Hyvä palkitsemiskeino siis tämäkin. Luulen, että odota-käskyn omaksumisesta on paljon hyötyä jatkossa myös agilitytreeneissä, kun saan lähdöt huomattavasti paremmiksi ja Lillan keskittymään. Sivulletulo sen sijaan on enemmän hakusessa, vaikka se oli ennen jo ihan varma. Nykyään kun kaikki muu on välillä vähän kiinnostavampaa, kun mun kutsut, ja kun se kuulokin tahtoo valikoivasti reistailla... ;) Treeniä treeniä vaan. Lillan ProNature -ruoka loppui, ja Liisan suosituksesta ostin tilalle Acanaa. Tuntuis maistuvan ja sopivan Lillalle hyvin! Lisäksi se saa edelleen jauhelihaa, piimää ja mitä nyt milloinkin. Huomaan, että aktiivisuustaso on myös noussut, ulkoilut ovat välillä melkoista loikkaa ja pomppimista! Just oltiin yksi aamu yhteislenkillä Lilla vapaana, Putti narussa, ja melkoista menoa oli Lillan osalta pitkin ojia, metsiä ja hiekkatietä. Putti huokaili merkitsevästi, ja mulkoili mua, että "onks toi pikkusisko ihan tolkku päässä..." Lillan menoa kun katsoo, niin ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Sitä pikkukoiraa ei paljon huolet näytä painavan. :)
Edelleen käytän sosiaalistamismielessä kaikki tilanteet hyväksi, ja Lilla kulkee mukana menossa joka paikassa. Sinillä hoidossa ollessaan Lilla pääsi Hankoon, ja hyvin oli kuulemma ensi-ihmettelyn jälkeen sujunut tapaaminen niin Sinin vanhempien, siskon, siskon miehen kuin kummipojankin kanssa. Oli helppoa lähteä reissuun, kun tiesin, että Lillalla oli superhyvät oltavat Sinin ja koirien luona.
Tällainen porukka oli saattamassa mua lentokentälle:
Tallilla riemulla ei ole rajaa, jos poikaystävä Möykky sattuu olemaan siellä:
Loppuviikko on myös ollut ohjelmaa täynnä: torstaina oltiin naapurin villakoirien kanssa yhteislenkillä, ja lauantaina meillä oli kotona majoituspalvelu ja tupa täysi mun kavereita ympäri Suomea, kun juhlittiin Idan häitä. Käytiin Lillan kanssa hakemassa ensin lentokentältä Oulun tytöt, ja sitten vielä juna-asemalta Helsingistä tullut Elisa. Uudet paikat olivat vähän jännittäviä, ja tytötkin alkuun epäilyttäviä. Elisa sai kuitenkin seuraavana aamuna jo tuntea Lillan vieraanvaraisuuden, kun Lilla herätti Elisan hyppäämällä sänkyyn mahan päälle ja antamalla kunnon naamapesut ja pusut!
Eläinten kanssa on ollut ihan peruseloa. Putti nauttii uudesta, luonnonläheisestä elämästään, ja on kasvattanut hurjan talviturkin! Eipä paljon tarvii loimittaa... Mietiskelen, kannattaisko kuitenkin klipata ja jos, niin minkälaiseen malliin... Toki Putti hikoaa kovasti kunnon ratsastuksessa, mutta toisaalta myös loimittamisrumban välttäminen houkuttelee. Mietitään, mietitään. Putin tyttöystävä Hottis-suokki lähti toiseen talliin, mutta onneksi Heffis tuli heti Putin kaveriksi. Ne ovat kyllä mainioita Heffis-shettiksen kanssa, kun niissä on jotain niin samaa hurjasta kokoerosta huolimatta. Näiden poikien dynamiikkaa on ihan mahtavaa katsella, sitä voisi seurata tuntitolkulla, niin hellyyttävä pariskunta ne ovat omine juttuineen. :)
Lillan kanssa menee mukavasti. Tyttö kasvaa koko ajan, tosin korkeutta ei kyllä edelleenkään ole kovasti tullut lisää, enemmänkin sellaista jykevöitymistä. Koko ajan se oppii uusia asioita, nyt ollaan harjoiteltu odota-käskyä paljon, ja se alkaakin olla aika vahva jo. Pystyn jo jättämään Lillan käskyn alle, ja lähteä itse monen metrin päähän. Kun se saa luvan, se kirmaa ihan täysiä mun luo. Hieno tyttö! Ollaan myös harjoiteltu lelulla niin, että Lilla istuu odota-käskyn alla, ja heitän lelun sen nenän edestä vähän matkan päähän. Sitten luvalla se saa käydä noutamassa sen ja tuoda mulle, hurjien kehujen saattelemana tietysti! Tähän leikkiin Lilla syttyy aina. Hyvä palkitsemiskeino siis tämäkin. Luulen, että odota-käskyn omaksumisesta on paljon hyötyä jatkossa myös agilitytreeneissä, kun saan lähdöt huomattavasti paremmiksi ja Lillan keskittymään. Sivulletulo sen sijaan on enemmän hakusessa, vaikka se oli ennen jo ihan varma. Nykyään kun kaikki muu on välillä vähän kiinnostavampaa, kun mun kutsut, ja kun se kuulokin tahtoo valikoivasti reistailla... ;) Treeniä treeniä vaan. Lillan ProNature -ruoka loppui, ja Liisan suosituksesta ostin tilalle Acanaa. Tuntuis maistuvan ja sopivan Lillalle hyvin! Lisäksi se saa edelleen jauhelihaa, piimää ja mitä nyt milloinkin. Huomaan, että aktiivisuustaso on myös noussut, ulkoilut ovat välillä melkoista loikkaa ja pomppimista! Just oltiin yksi aamu yhteislenkillä Lilla vapaana, Putti narussa, ja melkoista menoa oli Lillan osalta pitkin ojia, metsiä ja hiekkatietä. Putti huokaili merkitsevästi, ja mulkoili mua, että "onks toi pikkusisko ihan tolkku päässä..." Lillan menoa kun katsoo, niin ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Sitä pikkukoiraa ei paljon huolet näytä painavan. :)
Edelleen käytän sosiaalistamismielessä kaikki tilanteet hyväksi, ja Lilla kulkee mukana menossa joka paikassa. Sinillä hoidossa ollessaan Lilla pääsi Hankoon, ja hyvin oli kuulemma ensi-ihmettelyn jälkeen sujunut tapaaminen niin Sinin vanhempien, siskon, siskon miehen kuin kummipojankin kanssa. Oli helppoa lähteä reissuun, kun tiesin, että Lillalla oli superhyvät oltavat Sinin ja koirien luona.
Tällainen porukka oli saattamassa mua lentokentälle:
Tallilla riemulla ei ole rajaa, jos poikaystävä Möykky sattuu olemaan siellä:
Loppuviikko on myös ollut ohjelmaa täynnä: torstaina oltiin naapurin villakoirien kanssa yhteislenkillä, ja lauantaina meillä oli kotona majoituspalvelu ja tupa täysi mun kavereita ympäri Suomea, kun juhlittiin Idan häitä. Käytiin Lillan kanssa hakemassa ensin lentokentältä Oulun tytöt, ja sitten vielä juna-asemalta Helsingistä tullut Elisa. Uudet paikat olivat vähän jännittäviä, ja tytötkin alkuun epäilyttäviä. Elisa sai kuitenkin seuraavana aamuna jo tuntea Lillan vieraanvaraisuuden, kun Lilla herätti Elisan hyppäämällä sänkyyn mahan päälle ja antamalla kunnon naamapesut ja pusut!
tiistai 25. lokakuuta 2011
5 kk kuvat
Tässä vielä äsken metsätemmellykseltä otettuja kuvia, tosin laatu on taas mitä sattuu, kun tuo neiti ei montaa hetkeä paikallaan ole... :)
 |
| Ai mää vai?? |
 | |
| Nauran sulle! |
 | |
| Iso tyttö, mutta vielä vähän matkaa kiven kokoon... :) |
Lilla 5kk - föriajelulla! :)
Lilla on tehnyt elämääni onnellisemmaki jo 5 kuukauden ajan! Juhlapäivän kunniaksi lähdettiin aamulla Turkuun Inkerin ja Kerttu-vauvan luo aamukaffelle. Lilla oli jo tosi rohkeasti Inkerin ja vauvan kanssa, olihan heidän huusholli jo tuttu paikka. Lilla myös ihmetteli, miksei lattialla olevat pehmolelut olleet muka hänelle... Kahvien jälkeen laitettiin Kerttu vaunuihin, ja lähdettiin kaupunkikävelylle mahtavaan syysaurinkoon! ja tietysti kaupunkikävelyyn kuuluu myös... FÖRIAJELU! Ihan pikkusen Lillaa jänskätti, mutta istui kuuliaisesti ajelun ajan mun jalan vieressä. Rannassa Lillaa moikkasi ja ihasteli täti, jolla oli kuulemma ihan samannäköinen 9kk lagotto-pentu. En viitsinyt tädille kertoa, että eihän se voinut ihan samannäköinen olla, sillä Lilla on maailman kaunein, eikä kaikista kauneimpia voi olla kuin yksi... ;)
Vielä 5 kk -katsaus: Paino: hurrjat 10,4kg kotivaa´alla punnittuna! Jee, kymppikerho saavutettu! Tosin ihan hieman epäilen, sillä viikko sitten painoa oli tasan 9kg... No, joka tapauksessa! :) Säkäkorkeus: hyvin haparoivasti ja ei-todellakaan-tieteellisin-menetelmin 36cm. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia, yläkalusto on jo melkoisen katu-uskottava, alakalusto sen sijaan hyvin vaiheessa.
Nyt Lilla jääköön päiväunille, ja mä lähden nauttimaan auringosta tallille. :)
Vielä 5 kk -katsaus: Paino: hurrjat 10,4kg kotivaa´alla punnittuna! Jee, kymppikerho saavutettu! Tosin ihan hieman epäilen, sillä viikko sitten painoa oli tasan 9kg... No, joka tapauksessa! :) Säkäkorkeus: hyvin haparoivasti ja ei-todellakaan-tieteellisin-menetelmin 36cm. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia, yläkalusto on jo melkoisen katu-uskottava, alakalusto sen sijaan hyvin vaiheessa.
Nyt Lilla jääköön päiväunille, ja mä lähden nauttimaan auringosta tallille. :)
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sunnuntain viettoa parhaimmillaan
Aamulla oltiin tallihommissa Lillan kanssa tuttuun tapaan. Köpöttelin Putin kanssa ilman satulaa, se on muuten aika mukavaa hommaa kuulaassa syysaamussa, kun hepan selkä lämmittää mukavasti pepun alla. :) Tällä kertaa ei ollut koirakavereita leikkimässä, joten Lilla jaksoi kiinnostua mun puuhista koko ajan. Perjantaina Idan pikku chihu oli tallilla mukana, ja Lilla tuntui ajattelevan: "Kivaa, mä saan leikkiä marsun kanssa!" :D Hile-chihu oli oikeesti aika tiukkana, mutta Lilla ei yhtään ajatellut, että se ois tosissaan...
Huilattiin välissä, ja sit lähdettiin Vehmaalle metsätreffeille Liisan, lauman ja uuden tulokkaan Miin kanssa. Voi taivas kun oli söötti pentu, ja niin pieni! (Voiko pennut olla ei-sööttejä?) Menoa ja meininkiä riitti koko metsälenkin ajan, ja me nautittiin Liisan kanssa ihanasta auringonpaisteesta ja lumoavasta syksymetsästä.
Vehmaalta mentiin vielä Mynämäkeen, ja Liisa loihti meille suussasulavaa sienikeittoa, nams! Jälkkärikahvit ja mun tuomat pullat kruunasivat aterian. Lilla ja Mii leikkivät keskenään pentuleikkiä, aina yhtä hupaisaa katsottavaa. Tosin Lilla näytti valtavalta ja wanhalta koiralta verrattuna pikku-Miihin.
Kun tultiin kotiin, iltapala maistui pienelle ja sen jälkeen meno onkin ollut lähinnä tällaista:
Hurjan kiva päivä, kiitokset vielä Liisalle! :)
Huilattiin välissä, ja sit lähdettiin Vehmaalle metsätreffeille Liisan, lauman ja uuden tulokkaan Miin kanssa. Voi taivas kun oli söötti pentu, ja niin pieni! (Voiko pennut olla ei-sööttejä?) Menoa ja meininkiä riitti koko metsälenkin ajan, ja me nautittiin Liisan kanssa ihanasta auringonpaisteesta ja lumoavasta syksymetsästä.
Vehmaalta mentiin vielä Mynämäkeen, ja Liisa loihti meille suussasulavaa sienikeittoa, nams! Jälkkärikahvit ja mun tuomat pullat kruunasivat aterian. Lilla ja Mii leikkivät keskenään pentuleikkiä, aina yhtä hupaisaa katsottavaa. Tosin Lilla näytti valtavalta ja wanhalta koiralta verrattuna pikku-Miihin.
 |
| Leikitäänkö? |
 |
| LEIKITÄÄN!! |
 |
| Peki-äiti voi pulleasti! :) |
Kun tultiin kotiin, iltapala maistui pienelle ja sen jälkeen meno onkin ollut lähinnä tällaista:
Hurjan kiva päivä, kiitokset vielä Liisalle! :)
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Pieni ja taitava agilityhauva :)
Eilen oltiin pentuagin vikalla treenikerralla. Tehtiin pitkää rataa pätkissä. Lillan piti aloittaa, ja ensialkuun se oli ihan hoomoilasena että mitä ihmettä näillä tikuilla ja jutuilla pitikään tehdä. Sitten lamppu syttyi, ja treenit lähtivät hyvin käyntiin. Hauskaa, miten se muka voi unohtaa IHAN KAIKEN viikossa. :D Vähän samaa ongelmaa oli kuin aikaisemminkin, että viittiskö sitä lähteä emännän matkaan vai mennä ihan omia polkuja... Kuitenkin, kun sain Lillan seuraamaan ohjaustani, se meni kuin tykki! :)
Rata oli seuraavanlainen: hyppy, pujottelukepit, mutkaputki, hyppy, sylikäännös ja hyppy ja toinen hyppy. Lopuksi mentiin vielä puomi ja A-este. Lilla meni molemmat varmasti ja vauhdilla, ja nyt pysyi jopa hienosti kontaktillakin. JEE! Jäi tosi hyvä mieli, ja eikun jatkokurssia varaamaan.
Treenien jälkeen vein Lillan kotiin huilaamaan, ja lähdin itse kuuntelemaan johtajuusluentoa. Vaikka meillä ei varsinaista johtajuusongelmaa olekaan, oli luento hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Aina oppii uutta ja on varaa parantaa! :)
Rata oli seuraavanlainen: hyppy, pujottelukepit, mutkaputki, hyppy, sylikäännös ja hyppy ja toinen hyppy. Lopuksi mentiin vielä puomi ja A-este. Lilla meni molemmat varmasti ja vauhdilla, ja nyt pysyi jopa hienosti kontaktillakin. JEE! Jäi tosi hyvä mieli, ja eikun jatkokurssia varaamaan.
Treenien jälkeen vein Lillan kotiin huilaamaan, ja lähdin itse kuuntelemaan johtajuusluentoa. Vaikka meillä ei varsinaista johtajuusongelmaa olekaan, oli luento hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Aina oppii uutta ja on varaa parantaa! :)
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Hurjan hyödyllinen aamulenkki
Nukuttiin aamulla pitkään, ja sen jälkeen lähdettiin metsään pitkälle lenkille. Tai Lilla lähinnä hoiti itse liikunnan, emäntä eilisten henkilökuntajuhlien jäljiltä lampsi perässä ja ihasteli syksyistä metsää. Lillalla tuntuikin olevan virtaa, ja se loikki pitkin kallioita ja polkuja omaan tahtiin. Tuli kyllä aina varmistamaan, että kai mä tulen vielä perässä. Tehtiin siinä samalla parit sivulletulotreenit, harjoiteltiin agilitykontaktia kiven päällä ja vähän ohjaustekniikkaa puunrunkoja kiertämällä. :) Ihmettelin samaa kuin ennenkin: paras koiranulkoilutusaika, hieno ilma, lähimetsä, eikä yhtään ihmistä tai koiraa tullut koko metsälenkin aikana vastaan! Missä ne kaikki ulkoiluttaa niitä koiriaan? Se on kyllä ihanaa, kun voi huoletta antaa koiran juosta pitkin metsää.
Tulomatkalla tavattiin kaksi berninpaimenkoiraa, ihania isoja jötkäleitä! Omistajansa sanoi, että ne ovat satavarmoja ja kilttejä, niin Lilla sai tehdä tuttavuutta isojen koirien kanssa. Ensin sitä hieman jännitti, mutta kun koirat tulivat yksitellen haistelemaan Lillaa, se pysyi ihan luottavaisena. Omistaja osoittautuikin hevosihmiseksi (yllätys!), ja meillä riitti juttua. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kolme koiraa makasivat siinä meidän jaloissa, Lilla kahden bernin välissä! Taisi olla aika hyvä sosiaalistamistuokio isoja koiria kohtaan! :D
Pihalla vielä riitti hulinaa; lapsia hiekkalaatikolla, vähän isompia lapsia rullasi edestakas leikkiautoilla ja skeittilaudoilla. Jäätiin hetkeksi siihen vähän sivummalle ihmettelemään menoa. Lillaa jännitti, mutta ei se ollut sellainen, että olisi lähtenyt pakoon. Yksi pikkulapsi, just ja just osasi kävellä, lähti tulemaan meitä kohti äitinsä kanssa. Kysyivät, saavatko tulla katsomaan koiraa. Lilla ei antanut lapsen koskea, mutta yllättävän lunkisti oli muuten mun jaloissa. Oltiin siinä vielä hetki, ja sitten mentiin kotiin. Annoin Lillalle ruoan, ja masu täynnä olikin hyvä käpertyä sohvalle kuorsaamaan ja sulattelemaan aamuisia kohtaamisia.
Tulomatkalla tavattiin kaksi berninpaimenkoiraa, ihania isoja jötkäleitä! Omistajansa sanoi, että ne ovat satavarmoja ja kilttejä, niin Lilla sai tehdä tuttavuutta isojen koirien kanssa. Ensin sitä hieman jännitti, mutta kun koirat tulivat yksitellen haistelemaan Lillaa, se pysyi ihan luottavaisena. Omistaja osoittautuikin hevosihmiseksi (yllätys!), ja meillä riitti juttua. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kolme koiraa makasivat siinä meidän jaloissa, Lilla kahden bernin välissä! Taisi olla aika hyvä sosiaalistamistuokio isoja koiria kohtaan! :D
Pihalla vielä riitti hulinaa; lapsia hiekkalaatikolla, vähän isompia lapsia rullasi edestakas leikkiautoilla ja skeittilaudoilla. Jäätiin hetkeksi siihen vähän sivummalle ihmettelemään menoa. Lillaa jännitti, mutta ei se ollut sellainen, että olisi lähtenyt pakoon. Yksi pikkulapsi, just ja just osasi kävellä, lähti tulemaan meitä kohti äitinsä kanssa. Kysyivät, saavatko tulla katsomaan koiraa. Lilla ei antanut lapsen koskea, mutta yllättävän lunkisti oli muuten mun jaloissa. Oltiin siinä vielä hetki, ja sitten mentiin kotiin. Annoin Lillalle ruoan, ja masu täynnä olikin hyvä käpertyä sohvalle kuorsaamaan ja sulattelemaan aamuisia kohtaamisia.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Onni täällä vaihtelee...
Koirani on yllätyksiä täys! Tänään oltiin pentukurssin vikalla kerralla. Harjoiteltiin koiran kanssa juoksemista, kontaktia ja luoksetuloa. Juoksu meni hyvin. Kontaktia harjoiteltiin niin, että edelliskerran harjoitukseen lisättiin myös koirat. Koiran kanssa piti siis kulkea ympäriämpäri ihmisten ja toisten koirien ohi, koko ajan koira kontaktissa. Myös ohjaaja Paula häiriköi edes takas. Lopuksi istutettiin koira jonkun koirakon eteen, ja sen jälkeen annettiin lupa mennä moikkaamaan kaveria, juostiin itse pois ja kutsuttiin koiraa. Tämä harjoitus meni yhtä mallikkaasti kuin viimeksikin! :) Luoksetulo tehtiin ihmiskujan läpi, mutta tällä kertaa ihmisten kanssa oli myös koirat. Eli oma koira piti pitää kontaktissa samalla, kun toinen koira juoksi ohi. Tämäkin sujui, Lilla tuli juoksujalkaa mamman luo kutsuttaessa, eikä välittänyt liiemmin ohijuoksevista koirista. Sit leikittiin vielä perinteistä tuolileikkiä niin, että oltiin ympyrällä, ja Paula saneli tehtäviä (istu, maahan, seis, juokse, täyskäännös...) ja sitten kun hän huusi stop, piti juosta tyhjille tuoleille. Yhdelle ei tuolia riittänyt, ja näin yksitellen pudottiin pelistä pois. Me päästiin leikissä kolmannelle sijalle, jee! Lilla piti tässäkin ihan kivasti kontaktin. Lopuksi vielä pennut pääsivät taas leikkimään hetkeksi.
Jäin vaan miettimään, että miksi hitossa siellä agitreeneissä se kontakti koiraan on ihan hukassa, kun tuolla, missä on enemmän koiria ja ihmisiä, kontakti pysyy ihan superisti aina!? En tajua. Onko mulla jotenkin eri asenne, yritänkö mä jotenkin liikaa siellä agissa? Hmmm...
Jäin vaan miettimään, että miksi hitossa siellä agitreeneissä se kontakti koiraan on ihan hukassa, kun tuolla, missä on enemmän koiria ja ihmisiä, kontakti pysyy ihan superisti aina!? En tajua. Onko mulla jotenkin eri asenne, yritänkö mä jotenkin liikaa siellä agissa? Hmmm...
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kuritonta agilitypossuilua :/
Noniin, eipä mennyt ihan putkeen tänään agitreenit! Tai alku meni ihan kaunihisti, uutena ohjaustekniikkana opeteltiin takaaleikkaus. Harjoiteltiin esteellä. Lilla irtosi ihan hyvin palkkakupille, eli hypytkin onnistuivat. Tehtiin myös kontakteja, puomia ja A:ta. Tämä sujui yhtä vauhdikkaasti kuin viime kerrallakin, ja jopa itse nenäkontaktikin oli jo varmemman oloista, varsinkin A:lla.
Hienostihan se siis sujui, kunnes piti lähteä yksitellen tekemään radanpätkää. Lilla keksi siinä vaiheessa että juu, ei oikeastaan vois vähempää kiinnostaa enään tää touhu, vaan paljon kivampaa ois mennä vaan leikkimään veikan ja jopa sen pienenpienen marsunnäköisen kanssa. Justiinsa juu... Ihan turhaan siellä huusin neidin nimeä, houkuttelin herkuilla yms. No, kun vihdoin päästiin asiaan ja radalle, se meni ihan hyvin. Tosin putkeenlähetykset ei tänään onnistuneet ollenkaan, Lilla piti laittaa aina putken suulle, niin siitä kyllä ampaisi reippaasti läpi. Ratana oli mutkaputki, josta hyppy puomin yli takaaleikkausta käyttäen, ja siitä vielä suoraan putkeen. Kaiken kukkuraksi, ihan kuin osoittaakseen mieltään, Lilla väänsi radan lopuksi kakat halliin. Puoli tuntia aikaisemmin kyllä neiti teki tarpeensa myös ulos, ja viisi minuuttia aikaisemmin välipisutkin ulos, mutta juu ei katsos kun just sillon oli muka hätä. Pitkin hampain siivosin niitä kahta kivikovaa kaninpapanaa sieltä hallista, ja mietin sakkomaksua...
Elina antoi ohjeeksi, että mun pitää olla kaikissa koirakontakteissa nyt tosi tarkkana, ettei Lilla saa mennä ominpäin moikkaamaan ja leikkimään. Eli sen pitää aina ensin tehdä mulle jotakin, josta palkkana se saa mennä leikkimään. Myönnän, oon lipsunut tässä, koska oon vaan yrittänyt rohkaista sitä sosiaalistumaan muiden koirien kanssa. No, nytpä täytyy ottaa kovempi kuri tähän asiaan.
Summa summarum, ei mitkään voittajafiilikset, mutta eiköhän se tästä taas... Meitä ennen oli treenaamassa sellainen 2,5v bortsu isäntänsä kanssa, ja se näytti meille vähän mallia. Siis wau! Koira oli ihan lunki, mutta käskystä suhasi menemään radanpätkiä täysillä, isännän seisoessa paikallaan ja antaessa ohjeita. Kyllä mekin joskus, tosin tämän päivän treenien perusteella se "joskus" on vuonna 2050...
Hienostihan se siis sujui, kunnes piti lähteä yksitellen tekemään radanpätkää. Lilla keksi siinä vaiheessa että juu, ei oikeastaan vois vähempää kiinnostaa enään tää touhu, vaan paljon kivampaa ois mennä vaan leikkimään veikan ja jopa sen pienenpienen marsunnäköisen kanssa. Justiinsa juu... Ihan turhaan siellä huusin neidin nimeä, houkuttelin herkuilla yms. No, kun vihdoin päästiin asiaan ja radalle, se meni ihan hyvin. Tosin putkeenlähetykset ei tänään onnistuneet ollenkaan, Lilla piti laittaa aina putken suulle, niin siitä kyllä ampaisi reippaasti läpi. Ratana oli mutkaputki, josta hyppy puomin yli takaaleikkausta käyttäen, ja siitä vielä suoraan putkeen. Kaiken kukkuraksi, ihan kuin osoittaakseen mieltään, Lilla väänsi radan lopuksi kakat halliin. Puoli tuntia aikaisemmin kyllä neiti teki tarpeensa myös ulos, ja viisi minuuttia aikaisemmin välipisutkin ulos, mutta juu ei katsos kun just sillon oli muka hätä. Pitkin hampain siivosin niitä kahta kivikovaa kaninpapanaa sieltä hallista, ja mietin sakkomaksua...
Elina antoi ohjeeksi, että mun pitää olla kaikissa koirakontakteissa nyt tosi tarkkana, ettei Lilla saa mennä ominpäin moikkaamaan ja leikkimään. Eli sen pitää aina ensin tehdä mulle jotakin, josta palkkana se saa mennä leikkimään. Myönnän, oon lipsunut tässä, koska oon vaan yrittänyt rohkaista sitä sosiaalistumaan muiden koirien kanssa. No, nytpä täytyy ottaa kovempi kuri tähän asiaan.
Summa summarum, ei mitkään voittajafiilikset, mutta eiköhän se tästä taas... Meitä ennen oli treenaamassa sellainen 2,5v bortsu isäntänsä kanssa, ja se näytti meille vähän mallia. Siis wau! Koira oli ihan lunki, mutta käskystä suhasi menemään radanpätkiä täysillä, isännän seisoessa paikallaan ja antaessa ohjeita. Kyllä mekin joskus, tosin tämän päivän treenien perusteella se "joskus" on vuonna 2050...
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Tunnelmia metsälenkiltä
Tässä tunnelmia eiliseltä metsälenkiltä Vehmaalta Liisan ja koirien seurassa. Olipa mukava iltapäivä! :)
 |
| Metsä täynnä vesikoiria :) |
 |
| Lilla vauhdissa mukana |
 |
| "Mun äiti! Jee!" |
 |
| Äiti-lapsi-jumppaa |
lauantai 8. lokakuuta 2011
Kaupunkikävelyä ja hampaiden vaihtumisshowta...
En ole saanut jostain syystä päivitettyä tänne kuulumisia muutamaan päivään, ohjelma on herjannut, että ei onnistu. Nyt näköjään toimii taas. :)
Keskiviikkona oltiin pentukurssiin kuuluvalla kaupunkikävelyllä. Tavattiin Kuralan Kylämäessä, ja siitä lähdettiin ensin jonossa Kylämäen hiekkateille. Hiekkatiellä piti antaa pennulle tehtäviä huolimatta siitä, että pennut olivat ihan innoissaan kaikesta ihmis- ja koiramäärästä. Lilla kuunteli alun kohkailun jälkeen hienosti, tuli sivulle, istui, meni maahan yms kuuliaisesti. Sen jälkeen mentiin pyörätien reunaa jonossa, ja jokainen vuorollaan käveli jonon ohi viimeiseksi. Samalla harjoiteltiin koirien ja ihmisten ohittamista ja kontaktia. Ongelmitta sujui tämäkin.
Eräs perhe kulki meidän koirajonon ohi, ja perheen lapsi osoitti Lillaa ja huusi: " Hei äiti, tuolla menee yksi lammaskin!" Hei kiitti vaan... :D
"Minäkö muka lammas?? Lapsen kannattais olla kuulolla siellä biologian tunneilla..."
Sitten mentiin pareittain Supermarket Hilan tiloihin, ja siellä ajeltiin hissillä ja mentiin kahdenlaisia portaita. Lopuksi vielä parkkiksella harjoiteltiin näyttelyä varten. Koira piti laittaa seisomaan paikallaan, ja ohjaaja Hanna kulki muka tuomarina arvioimassa. Viimeiseksi käytiin läpi sitä, miten koira kannattaa opettaa tulemaan autosta ulos odottamalla lupaa. Lilla teki autoharjoituksen hyvin, mutta me nyt ollaankin auton kanssa pelattu päivittäin niin eihän siinä ongelmaa olekaan.
Ihan kiva kerta kaikkinensa, ja koirien mielestä varmasti hurjan hauska ja jännittävä. :)
Muuten meno on ollut aika tavanomaista, tosin Lillan hampaiden vaihtuminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia emännälle. Katsokaas kun tuo puremisen tarve on aika kova, hyvässä ja pahassa... Lilla on testaillut kutittavia ikeniään myös hyvin ei-toivottuihin paikkoihin... Oon yrittänyt laittaa sille kaikenmaailman sallittuja pureskelun kohteita pitkin kämppää.
Tänään on taas sateisten ja myrskyisten päivien jälkeen ihanan kuulas ja aurinkoinen syyspäivä, ja mulla sopivasti vapaa! Oltiin Lillan kanssa jo aamutallissa. Ihana aamu! Tallilla tehdään isoja pihatöitä, mm. parkkipaikkaa ja vedetään sähköjä ja vesiä pienempään tallirakennukseen. Työmiehet tulivat kaivureineen jo aamusta. Lillaa jännitti ensin aika paljon sekä miehet että koneet ja äänet, mutta ihan tahallaan annoin sen siinä ihmetellä, ja nopsasti tyttö siitä reipastuikin. Päivällä oltiin jo sulassa sovussa päiväkahvilla työmiesten kanssa.
Nyt Lilla huilaa päiväunilla, ja kohta lähdetään Vehmaalle treffaamaan Liisaa ja koiria. Mulla taitaa olla taas aika rauhallinen ilta tän päivän ulkoilujen ansiosta. :)
Keskiviikkona oltiin pentukurssiin kuuluvalla kaupunkikävelyllä. Tavattiin Kuralan Kylämäessä, ja siitä lähdettiin ensin jonossa Kylämäen hiekkateille. Hiekkatiellä piti antaa pennulle tehtäviä huolimatta siitä, että pennut olivat ihan innoissaan kaikesta ihmis- ja koiramäärästä. Lilla kuunteli alun kohkailun jälkeen hienosti, tuli sivulle, istui, meni maahan yms kuuliaisesti. Sen jälkeen mentiin pyörätien reunaa jonossa, ja jokainen vuorollaan käveli jonon ohi viimeiseksi. Samalla harjoiteltiin koirien ja ihmisten ohittamista ja kontaktia. Ongelmitta sujui tämäkin.
Eräs perhe kulki meidän koirajonon ohi, ja perheen lapsi osoitti Lillaa ja huusi: " Hei äiti, tuolla menee yksi lammaskin!" Hei kiitti vaan... :D
Sitten mentiin pareittain Supermarket Hilan tiloihin, ja siellä ajeltiin hissillä ja mentiin kahdenlaisia portaita. Lopuksi vielä parkkiksella harjoiteltiin näyttelyä varten. Koira piti laittaa seisomaan paikallaan, ja ohjaaja Hanna kulki muka tuomarina arvioimassa. Viimeiseksi käytiin läpi sitä, miten koira kannattaa opettaa tulemaan autosta ulos odottamalla lupaa. Lilla teki autoharjoituksen hyvin, mutta me nyt ollaankin auton kanssa pelattu päivittäin niin eihän siinä ongelmaa olekaan.
Ihan kiva kerta kaikkinensa, ja koirien mielestä varmasti hurjan hauska ja jännittävä. :)
Muuten meno on ollut aika tavanomaista, tosin Lillan hampaiden vaihtuminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia emännälle. Katsokaas kun tuo puremisen tarve on aika kova, hyvässä ja pahassa... Lilla on testaillut kutittavia ikeniään myös hyvin ei-toivottuihin paikkoihin... Oon yrittänyt laittaa sille kaikenmaailman sallittuja pureskelun kohteita pitkin kämppää.
Tänään on taas sateisten ja myrskyisten päivien jälkeen ihanan kuulas ja aurinkoinen syyspäivä, ja mulla sopivasti vapaa! Oltiin Lillan kanssa jo aamutallissa. Ihana aamu! Tallilla tehdään isoja pihatöitä, mm. parkkipaikkaa ja vedetään sähköjä ja vesiä pienempään tallirakennukseen. Työmiehet tulivat kaivureineen jo aamusta. Lillaa jännitti ensin aika paljon sekä miehet että koneet ja äänet, mutta ihan tahallaan annoin sen siinä ihmetellä, ja nopsasti tyttö siitä reipastuikin. Päivällä oltiin jo sulassa sovussa päiväkahvilla työmiesten kanssa.
Nyt Lilla huilaa päiväunilla, ja kohta lähdetään Vehmaalle treffaamaan Liisaa ja koiria. Mulla taitaa olla taas aika rauhallinen ilta tän päivän ulkoilujen ansiosta. :)
tiistai 4. lokakuuta 2011
hyppyjä, hyppyjä :)
Tämän päivän teemana oli hyppelyt! Ensin hyppäsin Putin kanssa uudella kentällä. Putti oli suhteellisen asiallisesti, ottaen huomioon, että viime hyppelöistä on aikaa. Hyppäsin kolmea estettä ensin yksinään ja sitten peräkkäin. Hyvin Putti hyppäs, tosin leiskautti aika isoja hyppyjä ja lähti kaukaa. Ainakin oli hauskaa ja intoa! :D
Iltapäivällä oltiin tiistaiseen tapaan agitreeneissä. Uutena ohjaamistekniikkana opeteltiin käännös, jossa koira kääntyy nopeasti vastakkaiseen suuntaan ohjaajan kanssa. Harjoiteltiin ensin ilman estettä ja sit esteellä. Sen jälkeen mentiin puomin yli ja jäätiin kontaktille. Lilla meni superrohkeasti puomille, ja vauhdilla, mutta haasteeksi tulikin, että koira myös jää siihen kontaktille eikä jatka laukkaa läpi kontaktin... ;). Itsenäisesti mentiin mutkaputkea ja keppejä ja pienenpientä muuria. Kaikki meni hyvin, myös putki, jes!
Lopuksi mentiin ekaa kertaa kolmen esteen rata! Ensin mutkaputken läpi, sitten 90 asteen käännös hypylle, ja siitä vielä juuri opitulla käännöksellä toisen hypyn yli. Lilla keksikin, että kun se kerta on vapaana, niin on paljon hauskempaa juosta Lucan luo leikkimään, kuin keskittyä rataan... Karkasi pari kertaa Lucan luo! Tuhma! Se siitä eilen niin kovasti kehutusta kontaktista, hehheh... No, päästiin kuitenkin rata läpi muutaman kerran. Putkeenmeno ei sujunutkaan yhtä hienosti kuin yksin treenatessa, koska Luca odotteli juuri siinä aloituksen lähistöllä... Putken jälkeen hypylle meni aina hienosti, ja sitten viimeisellä hypyllä Lilla kahdesti karkasi esteen edestä suoraan palkkakupille. Sain kuitenkin sit aina korjattua niin, että tehtiin viimeinenkin käännös ja hyppy. Itse käännöksen Lilla sit menikin hyvin, ja rupesi jo ennakoimaan tulevaa käännöstä jopa niin hyvin, että ohjaaja meinasi jäädä jälkeen...
Noh, täytyy vaan ajatella, et jos saan Lillan kuuntelemaan mun ohjausta Lucan läsnäollessakin, niin sen jälkeen kaikkihan on ihan iisiä. :D Pennut peuhasivat hetken treenin jälkeen.
Nyt on taas väsynyt meninki täällä kotona, kissa ja koira nukkuvat jalat pitkinä toinen lattialla, toinen sängyssä. Eiköhän tälle päivälle oo hypelty nyt tarpeeksi, kivaa oli! :)
Iltapäivällä oltiin tiistaiseen tapaan agitreeneissä. Uutena ohjaamistekniikkana opeteltiin käännös, jossa koira kääntyy nopeasti vastakkaiseen suuntaan ohjaajan kanssa. Harjoiteltiin ensin ilman estettä ja sit esteellä. Sen jälkeen mentiin puomin yli ja jäätiin kontaktille. Lilla meni superrohkeasti puomille, ja vauhdilla, mutta haasteeksi tulikin, että koira myös jää siihen kontaktille eikä jatka laukkaa läpi kontaktin... ;). Itsenäisesti mentiin mutkaputkea ja keppejä ja pienenpientä muuria. Kaikki meni hyvin, myös putki, jes!
Lopuksi mentiin ekaa kertaa kolmen esteen rata! Ensin mutkaputken läpi, sitten 90 asteen käännös hypylle, ja siitä vielä juuri opitulla käännöksellä toisen hypyn yli. Lilla keksikin, että kun se kerta on vapaana, niin on paljon hauskempaa juosta Lucan luo leikkimään, kuin keskittyä rataan... Karkasi pari kertaa Lucan luo! Tuhma! Se siitä eilen niin kovasti kehutusta kontaktista, hehheh... No, päästiin kuitenkin rata läpi muutaman kerran. Putkeenmeno ei sujunutkaan yhtä hienosti kuin yksin treenatessa, koska Luca odotteli juuri siinä aloituksen lähistöllä... Putken jälkeen hypylle meni aina hienosti, ja sitten viimeisellä hypyllä Lilla kahdesti karkasi esteen edestä suoraan palkkakupille. Sain kuitenkin sit aina korjattua niin, että tehtiin viimeinenkin käännös ja hyppy. Itse käännöksen Lilla sit menikin hyvin, ja rupesi jo ennakoimaan tulevaa käännöstä jopa niin hyvin, että ohjaaja meinasi jäädä jälkeen...
Noh, täytyy vaan ajatella, et jos saan Lillan kuuntelemaan mun ohjausta Lucan läsnäollessakin, niin sen jälkeen kaikkihan on ihan iisiä. :D Pennut peuhasivat hetken treenin jälkeen.
Nyt on taas väsynyt meninki täällä kotona, kissa ja koira nukkuvat jalat pitkinä toinen lattialla, toinen sängyssä. Eiköhän tälle päivälle oo hypelty nyt tarpeeksi, kivaa oli! :)
maanantai 3. lokakuuta 2011
Pentukurssia ja aktivointia :)
Tänään oltiin Liltsun kanssa taas pentukurssilla. Olipa muuten jännä huomata, että pikkuisen on muuttunut mun "aran" koiran olemus muiden koirien seurassa. Nytkin kun mentiin halliin, niin Lilla suunnilleen paukutteli henkseleitä että tänne vaan kaikki kaverit, MINÄ olen saapunut! Meinas jo mennä hermo kun se ei alkuun keskittynyt mihinkään muuhun kuin pomppimaan kavereita päin... Onneks rauhoittui sit kun ruvettiin hommiin.
Ensin tehtiin odottamisharjoitus. Käveltiin koiran kanssa eteenpäin, ja ohjaaja Paula vielä houkutteli koiraa eteenpäin. Koiralle annettiin odottamiskäsky, ja rullattiin remmi samalla lyhyemmäksi menemällä koiran luo. Siinä palkattiin, ja sitten vapautettiin toiseen suuntaan kuin missä houkutus oli.
Sen jälkeen tehtiin harjoitus, missä ensin piti kiemurrella koiran kanssa ihmisten ohi pitäen koiraa kontaktissa. Koira ei siis saanut mennä omin luvin tervehtimään ihmisiä. Sitten pysähdyttiin jonkun ihmisen eteen, pyydettiin koira istumaan ja palkattiin. Tämän jälkeen annettiin lupa mennä moikkaamaan edessä olevaa ihmistä, ja samalla juostiin itse pois ja kutsuttiin koira luokse. Tässä harjoituksessa saatiin paljon kehuja kontaktista, Lilla olikin ihan super, ei yhtään vilkuillutkaan ihmisiä vaan tapitti mua. Ja mikä mukavinta, meni silti rohkeasti moikkaamaan luvan saatuaan vierasta ihmistä. Kutsuttaessa kirmasi kyllä heti mun perään. Hieno!
Lopuksi käytiin vielä erilaisia aktivointijuttuja läpi, ja saatiin kokeilla erilaisia aktivointileluja. Lilla syttyi eniten perinteisille kongeille, mutta ne oli toisaalta aika helppoja. Myös sellainen puinen kiekko oli ihan hitti! Siinä oli siis monta pyörivää kerrosta, ja kerrosten välissä oli koloja nameja varten. Sitten kun koira pyöritteli kerroksia tassuilla ja nenällä, namit tulivat esiin. Aktivointileluja oli Paulalla myös myynnissä. Taidan ostaa ensi kerralla Lillalle sellaisen kiekkolelun, sillä se oli tosi paljon edullisempi Paulalla kuin kaupassa! Ihan hyvä tapa koiran kuluttaa aikaa, kun mami on pois kotoa. :)
Sitten vielä lopuksi leikittiin. Lillahan menee nykyään jo ihan kympillä muiden mukana, tänään jopa niin paljon, et sain ihan oikeasti pyydystää sitä kun oli kotiinlähdön aika!
Kurssin jälkeen tultiin kotiin. Lilla söi ison annoksen, ja sen jälkeen vatsa pömpöllä nukahti mun syliin sohvalle. :) Huomenna treenit jatkuu agilityn merkeissä, jee! :)
Ensin tehtiin odottamisharjoitus. Käveltiin koiran kanssa eteenpäin, ja ohjaaja Paula vielä houkutteli koiraa eteenpäin. Koiralle annettiin odottamiskäsky, ja rullattiin remmi samalla lyhyemmäksi menemällä koiran luo. Siinä palkattiin, ja sitten vapautettiin toiseen suuntaan kuin missä houkutus oli.
Sen jälkeen tehtiin harjoitus, missä ensin piti kiemurrella koiran kanssa ihmisten ohi pitäen koiraa kontaktissa. Koira ei siis saanut mennä omin luvin tervehtimään ihmisiä. Sitten pysähdyttiin jonkun ihmisen eteen, pyydettiin koira istumaan ja palkattiin. Tämän jälkeen annettiin lupa mennä moikkaamaan edessä olevaa ihmistä, ja samalla juostiin itse pois ja kutsuttiin koira luokse. Tässä harjoituksessa saatiin paljon kehuja kontaktista, Lilla olikin ihan super, ei yhtään vilkuillutkaan ihmisiä vaan tapitti mua. Ja mikä mukavinta, meni silti rohkeasti moikkaamaan luvan saatuaan vierasta ihmistä. Kutsuttaessa kirmasi kyllä heti mun perään. Hieno!
Lopuksi käytiin vielä erilaisia aktivointijuttuja läpi, ja saatiin kokeilla erilaisia aktivointileluja. Lilla syttyi eniten perinteisille kongeille, mutta ne oli toisaalta aika helppoja. Myös sellainen puinen kiekko oli ihan hitti! Siinä oli siis monta pyörivää kerrosta, ja kerrosten välissä oli koloja nameja varten. Sitten kun koira pyöritteli kerroksia tassuilla ja nenällä, namit tulivat esiin. Aktivointileluja oli Paulalla myös myynnissä. Taidan ostaa ensi kerralla Lillalle sellaisen kiekkolelun, sillä se oli tosi paljon edullisempi Paulalla kuin kaupassa! Ihan hyvä tapa koiran kuluttaa aikaa, kun mami on pois kotoa. :)
Sitten vielä lopuksi leikittiin. Lillahan menee nykyään jo ihan kympillä muiden mukana, tänään jopa niin paljon, et sain ihan oikeasti pyydystää sitä kun oli kotiinlähdön aika!
Kurssin jälkeen tultiin kotiin. Lilla söi ison annoksen, ja sen jälkeen vatsa pömpöllä nukahti mun syliin sohvalle. :) Huomenna treenit jatkuu agilityn merkeissä, jee! :)
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Mahtava ulkoiluviikonloppu!
Nyt on otettu kaikki irti hienoista ilmoista! Perjantaina lämpötila kohosi 20 asteeseen! Oltiin koko aamupäivä tallilla, kävin nautiskelemassa Putin kanssa syysmetsästä. :) Samoin Lillan kanssa käytiin samoilemassa. Lauantaina oli mulla vapaapäivä, ja meillä olikin oikea puuhapäivä tallilla. Lauran kanssa oltiin sovittu, että otetaan koirat mukaan, ja niinpä Lilla suhasi koko aamupäivän pitkin pihaa sulhasensa kanssa. Tosin Lillan vauhti oli välillä vähän liikaa Möykylle, ja sen piti hengähtää erossa Lillasta hetken. Lillalla energiaa olisi riittänyt loputtomiin...
Näin komea sulhanen:
Me ihmiset oltiin superreippaita ja saatiin aikaiseksi vaikka mitä! Rakennettiin mm. uusi tarha poneille, jotta kaviovaivaisen Ninnin olisi parempi olla päivät. Ehdittiin me puuhailun ja tallitöiden lomassa kahvitellakin.
Menoa ja meininkiä:
Illalla vielä kävin auttamassa Minnaa, kun naapurin isäntä toi heinäpaaleja. Lilla jäi siksi aikaa kotiin kuorsaamaan, se oli aika puhki pitkän puuhapäivän jälkeen. (Miten muuten noin pienestä koirasta voi lähteä niin hurjan kuuloinen kuorsaus??)
Putin laumaelämä on tasaantunut Tiika-issikan lähdettyä takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä Putin kaverina on suokkineiti Hottis. Nehän ovat jo entiseltä tallilta tuttuja, ja Hottis ottikin heti alusta asti Putin kaverikseen. Heillä elämä on hyvin seesteistä ja harmonista, aika ihanaa katseltavaa:
Huomenna on taas pentukurssia, ja tiistaina esteteemainen päivä; Lillan kanssa mennään agitreeneihin, ja itsekin meinasin Putin kanssa ottaa pari hyppyä pitkästä aikaa. Ainoa asia, mikä tällä hetkellä huolettaa, on tuo Lillan takapakki lapsien suhteen, ulosmenon suhteen ei ole tapahtunut reipastumista. Edelleen se aina jäykistyy ulko-ovella, jos se näkee tai kuulee lapsien olevan pihalla. Huoh, ei kai tähän auta kuin aika. Mihin mä menisin sitä totuttamaan? Leikkipuistoon? Koulun pihalle? Päiväkodin viereen?
p.s. Kennelliitosta tuli koiran omistajatodistus, vihdoin! Nyt olen virallisestikin onnellinen ja ylpeä koiranomistaja. :)
Näin komea sulhanen:
Me ihmiset oltiin superreippaita ja saatiin aikaiseksi vaikka mitä! Rakennettiin mm. uusi tarha poneille, jotta kaviovaivaisen Ninnin olisi parempi olla päivät. Ehdittiin me puuhailun ja tallitöiden lomassa kahvitellakin.
Menoa ja meininkiä:
Illalla vielä kävin auttamassa Minnaa, kun naapurin isäntä toi heinäpaaleja. Lilla jäi siksi aikaa kotiin kuorsaamaan, se oli aika puhki pitkän puuhapäivän jälkeen. (Miten muuten noin pienestä koirasta voi lähteä niin hurjan kuuloinen kuorsaus??)
Putin laumaelämä on tasaantunut Tiika-issikan lähdettyä takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä Putin kaverina on suokkineiti Hottis. Nehän ovat jo entiseltä tallilta tuttuja, ja Hottis ottikin heti alusta asti Putin kaverikseen. Heillä elämä on hyvin seesteistä ja harmonista, aika ihanaa katseltavaa:
Huomenna on taas pentukurssia, ja tiistaina esteteemainen päivä; Lillan kanssa mennään agitreeneihin, ja itsekin meinasin Putin kanssa ottaa pari hyppyä pitkästä aikaa. Ainoa asia, mikä tällä hetkellä huolettaa, on tuo Lillan takapakki lapsien suhteen, ulosmenon suhteen ei ole tapahtunut reipastumista. Edelleen se aina jäykistyy ulko-ovella, jos se näkee tai kuulee lapsien olevan pihalla. Huoh, ei kai tähän auta kuin aika. Mihin mä menisin sitä totuttamaan? Leikkipuistoon? Koulun pihalle? Päiväkodin viereen?
p.s. Kennelliitosta tuli koiran omistajatodistus, vihdoin! Nyt olen virallisestikin onnellinen ja ylpeä koiranomistaja. :)
torstai 29. syyskuuta 2011
Rohkeaa ja vähemmän rohkeaa
Taas tänään sain itseni kiinni ihmettelystä, kuinka aika on taas hujahtanut, ja siinä ajassa myös pieni koirani. Sehän on jo iso kuin mikä, ja osaa vaikka mitä! Ollaan saatu paljon kommenttia siitä, että Lilla on niin paljon rohkaistunut. Ja onhan se, suurin kiitos pentukursseille. Aina välillä oikein hämmästyn, miten reipas ja viisas mun pikkukoira onkaan! Inkeri oli kuusiviikkoisen Kerttu-vauvelin kanssa meillä lounaalla. Lilla haisteli Kertun varpaita hyvin kainosti, mutta muuten oli aika välinpitämätön. Jossain vaiheessa olin Kerttu sylissä sohvalla, niin johan yksi reipas vauvanhoitaja oli tikkana paikalla. Lilla oli mun selän takana, ja laittoi päänsä mun olan yli. Siinä me sitten poski poskessa kiinni hoidettiin yhdessä Kerttua! :)
Tapahtui meille yksi harmillinenkin juttu. Olin eilen lähdössä töiden jälkeen tallille. Pihalla leikki paljon lapsia, niinkuin yleensä. Lillahan on alusta asti kaikista eniten aristellut juuri riehuvia ja leikkiviä lapsia. Noh, päästiin portille, ja siinä joku lapsista naputteli kännykkään jättimäinen leija kainalossaan. Pyysin kauniisi, voisiko hän vähän väistää, jotta mekin mahduttaisiin portista. Lapsi kääntyi yhtä-äkkiä ja vetäisi jättimäisen leijansa ilmaan. Lilla pelästyi ihan hulluna, pääsi multa irti remmistä, ja juoksi paniikissa vinkuen koko matkan takaisin meidän ulko-ovelle. Siellä se sitten tärisi ja mulkoili. Mietin pikaisesti mitä kannattaisi tehdä, ja lähdin "laiskasti" kävelemään ovelle päin, mutta jäin seisomaan noin puoliväliin. Sitten huusin Lillan mun luo, ja se juoksikin hullua vauhtia mun jalkoihin. Lähdin siitä sitten coolisti kävelemään takaisin portille vastahakoisen koiran kanssa. Päästiin portista ja lapsen ja leijankin ohi. Ajattelin, että ehkä se ei ollutkaan niin paha, kunnes tänään lähdettiin ihan samalla tavalla ulos ovesta lasten leikkiessä pihalla. Lilla jähmettyi ovelle ja luimisteli siinä. Great, ollaan siis suunnilleen aloituspisteessä tämän lapsiasian kanssa. Houkuttelin sen mukaani, ja ihan ylihullunpaljon kehuin ja hihkuin, kun tuli mun kanssa pihan poikki suunnilleen asiallisesti. Katsotaan, kuinka pitkä savotta tästä lapsiin suhtautumisesta tulee, että päästään edes sille tasolle millä jo oltiin...
Tapahtui meille yksi harmillinenkin juttu. Olin eilen lähdössä töiden jälkeen tallille. Pihalla leikki paljon lapsia, niinkuin yleensä. Lillahan on alusta asti kaikista eniten aristellut juuri riehuvia ja leikkiviä lapsia. Noh, päästiin portille, ja siinä joku lapsista naputteli kännykkään jättimäinen leija kainalossaan. Pyysin kauniisi, voisiko hän vähän väistää, jotta mekin mahduttaisiin portista. Lapsi kääntyi yhtä-äkkiä ja vetäisi jättimäisen leijansa ilmaan. Lilla pelästyi ihan hulluna, pääsi multa irti remmistä, ja juoksi paniikissa vinkuen koko matkan takaisin meidän ulko-ovelle. Siellä se sitten tärisi ja mulkoili. Mietin pikaisesti mitä kannattaisi tehdä, ja lähdin "laiskasti" kävelemään ovelle päin, mutta jäin seisomaan noin puoliväliin. Sitten huusin Lillan mun luo, ja se juoksikin hullua vauhtia mun jalkoihin. Lähdin siitä sitten coolisti kävelemään takaisin portille vastahakoisen koiran kanssa. Päästiin portista ja lapsen ja leijankin ohi. Ajattelin, että ehkä se ei ollutkaan niin paha, kunnes tänään lähdettiin ihan samalla tavalla ulos ovesta lasten leikkiessä pihalla. Lilla jähmettyi ovelle ja luimisteli siinä. Great, ollaan siis suunnilleen aloituspisteessä tämän lapsiasian kanssa. Houkuttelin sen mukaani, ja ihan ylihullunpaljon kehuin ja hihkuin, kun tuli mun kanssa pihan poikki suunnilleen asiallisesti. Katsotaan, kuinka pitkä savotta tästä lapsiin suhtautumisesta tulee, että päästään edes sille tasolle millä jo oltiin...
tiistai 27. syyskuuta 2011
Pentuagi-huumailua! :)
Just kotiuduttiin pentuagin kolmannen treenin jälkeen, ja heti pitää tulla tänne hehkuttamaan, kuinka taitava pieni agihauva-vauva mulla on! ;)
Uutena ohjaustekniikkana opeteltiin sylikäännös, ensin ilman estettä ja sitten esteen kanssa. Muuten meni hyvin, mutta Lilla yritti useasti suoraan palkkakupille ilman sitä käännöstä... Sain sen kuitenkin tehtyä molemmista suunnista, tosin nakki tiivisti koiran nenän alla.
Sitten mentiin suora putki kerran. Ensin en saanut itse lähetettyä, mutta sitten se onnistui! JESSS!! Sen jälkeen piti mennä kahden tehtävän rata! Ensin lähetettiin koira esteen yli, ja sieltä sylikäännöksellä ohjattiin koira putkeen. Sain Lillan hienosti esteen yli, käännökseen ja putkeen, mutta oikeasta puolelta putkeen lähettäminen tuotti vaikeuksia. Vasemmalta puolelta Lilla lähti hyvin. Saatiin lopuksi onnistumaan. Nyt pitää vaan treenata lisää oikealta puolelta lähettämistä! Tämän jälkeen sain Lillan hyvin lähetettyä mutkaputkeen itsenäisesti treenaamallakin. Kerran se jopa lähti itsekseen mutkaputkeen, ei muuta kun kovaa juoksua toiseen päähän palkkaamaan! :D Myös kepit sujuivat viimekertaiseen malliin vauhdilla, jee! Oon ihan huumassa, kun sain sen putkeenlähetyksen onnistumaan! Viime kerralla vielä se ei onnistunut. Myös kontaktilla varmuus oli jo ihan eri luokkaa kuin viimeksi.
Lopuksi näytettiin koirille korkea A-este. Koira piti vain ohjata alhaalta asti läpi A:n. Lilla oli hurjan innokas ja rohkea, sillä ainoana ryhmästä uskalsi tulla alhaalta asti.
Elina antoi minulle ohjeeksi, etten saa antaa kädestä namia, jos käytetään palkkakuppia. Tämä siksi, että Lilla on niin mun perään muutenkin, vaikka se pitäisi saada vielä enemmän kiinnostumaan palkkakupista eikä minusta.
Luca-veikka oli tietysti treeneissä mukana, ja kateudella katsoin heidän menoaan "radalla", niin varmanoloisesti ja vauhdikkaasti näytti menevän! Alkuun ennen treenejä Luca ärisi ihan tosissaan Lillalle. Treenin jälkeen kuitenkin tappeluvirta oli ohi, ja sisarukset telmivät sulassa sovussa.
Musta näyttää aina siltä, että Luca ois kauheasti kasvanut joka viikko, ja Lilla ei yhtään?
Uutena ohjaustekniikkana opeteltiin sylikäännös, ensin ilman estettä ja sitten esteen kanssa. Muuten meni hyvin, mutta Lilla yritti useasti suoraan palkkakupille ilman sitä käännöstä... Sain sen kuitenkin tehtyä molemmista suunnista, tosin nakki tiivisti koiran nenän alla.
Sitten mentiin suora putki kerran. Ensin en saanut itse lähetettyä, mutta sitten se onnistui! JESSS!! Sen jälkeen piti mennä kahden tehtävän rata! Ensin lähetettiin koira esteen yli, ja sieltä sylikäännöksellä ohjattiin koira putkeen. Sain Lillan hienosti esteen yli, käännökseen ja putkeen, mutta oikeasta puolelta putkeen lähettäminen tuotti vaikeuksia. Vasemmalta puolelta Lilla lähti hyvin. Saatiin lopuksi onnistumaan. Nyt pitää vaan treenata lisää oikealta puolelta lähettämistä! Tämän jälkeen sain Lillan hyvin lähetettyä mutkaputkeen itsenäisesti treenaamallakin. Kerran se jopa lähti itsekseen mutkaputkeen, ei muuta kun kovaa juoksua toiseen päähän palkkaamaan! :D Myös kepit sujuivat viimekertaiseen malliin vauhdilla, jee! Oon ihan huumassa, kun sain sen putkeenlähetyksen onnistumaan! Viime kerralla vielä se ei onnistunut. Myös kontaktilla varmuus oli jo ihan eri luokkaa kuin viimeksi.
Lopuksi näytettiin koirille korkea A-este. Koira piti vain ohjata alhaalta asti läpi A:n. Lilla oli hurjan innokas ja rohkea, sillä ainoana ryhmästä uskalsi tulla alhaalta asti.
Elina antoi minulle ohjeeksi, etten saa antaa kädestä namia, jos käytetään palkkakuppia. Tämä siksi, että Lilla on niin mun perään muutenkin, vaikka se pitäisi saada vielä enemmän kiinnostumaan palkkakupista eikä minusta.
Luca-veikka oli tietysti treeneissä mukana, ja kateudella katsoin heidän menoaan "radalla", niin varmanoloisesti ja vauhdikkaasti näytti menevän! Alkuun ennen treenejä Luca ärisi ihan tosissaan Lillalle. Treenin jälkeen kuitenkin tappeluvirta oli ohi, ja sisarukset telmivät sulassa sovussa.
Musta näyttää aina siltä, että Luca ois kauheasti kasvanut joka viikko, ja Lilla ei yhtään?
maanantai 26. syyskuuta 2011
"Hevosenleikkiä", taas! Ja pentueskari part 3
Putti ja Tiika tappelivat taas!! Selvästi Tiika oikein herjaa Puttia, ja Puttihan ei johtajana sellaista siedä... Sama homma taas, ihan tyhjästä alkoi ja loppua ei näkynyt. Nyt erotettiin hevoset, ennenkuin oikeesti jompikumpi satuttaa toista. Kuin ihmeenkaupalla taaskaan kummallekaan ei käynyt kuinkaan, Putilla ihan pieni pistohaava vasemmassa takajalassa. Minna jutteli Tiikan omistajan kanssa, ja kuulemma se on aikaisemminkin osoittanut samanlaisia merkkejä. Niinpä Minna päätyi siihen, että Tiika palaa takaisin omistajalleen, koska se on ihan mahdoton laumata kenenkään kanssa. Nyt mietitään uutta järjestelyä, Putti todennäköisesti menee sit isojen tammojen kanssa myöhemmin, nyt se huilaa hetken ihan yksinään... Katsotaan nyt, miten uudet laumat tästä järjestyvät.
Tänään oli Lillan pentukurssi. Tehtiin pieni jälki (n. 10 metriä) jaloin ja namein. Lilla löysi heti jäljen, ja nuuskutteli sen keskittyneesti ilman yhtään häiriötä! Se onkin kova nuuskuttelemaan, joten arvasin, että tää olis sille mieluisa juttu. Jäljestyksen jälkeen mentiin halliin, ja siellä aiheena oli koiran terveyden seuranta, ja koiran verryttely ja venyttely. Harjoiteltiin verryttelyliikkeinä peruutusta, ympäripyörimistä, pujottelua, ja asennosta toiseen menoa (maahan-istu-seiso). Sitten tehtiin venyttelyliikkeitä molemmille kyljille ja niskalle ylös ja alas. Lopuksi pennut saivat taas leikkiä keskenään. Lilla sai kehuja, että se on kuin eri koira; niin rohkeasti se telmi muiden koirien kanssa ja meni moikkailemaan emäntiä ja isäntiäkin! Tallilla pyörivät koirat ovat kyllä tehneet hyvää Lillan itsetunnolle. :) Huomenna mennään Lauran kanssa tekemään yhdessä aamutalli, ja sovittiin, että otetaan koirat mukaan, niin Lilla ja Möykky saavat telmiä yhdessä. Ne ovat huippupari; vilkas vesikoira ja.. noh, Möykky on nimensä veroinen möykky. :D
Tänään oli Lillan pentukurssi. Tehtiin pieni jälki (n. 10 metriä) jaloin ja namein. Lilla löysi heti jäljen, ja nuuskutteli sen keskittyneesti ilman yhtään häiriötä! Se onkin kova nuuskuttelemaan, joten arvasin, että tää olis sille mieluisa juttu. Jäljestyksen jälkeen mentiin halliin, ja siellä aiheena oli koiran terveyden seuranta, ja koiran verryttely ja venyttely. Harjoiteltiin verryttelyliikkeinä peruutusta, ympäripyörimistä, pujottelua, ja asennosta toiseen menoa (maahan-istu-seiso). Sitten tehtiin venyttelyliikkeitä molemmille kyljille ja niskalle ylös ja alas. Lopuksi pennut saivat taas leikkiä keskenään. Lilla sai kehuja, että se on kuin eri koira; niin rohkeasti se telmi muiden koirien kanssa ja meni moikkailemaan emäntiä ja isäntiäkin! Tallilla pyörivät koirat ovat kyllä tehneet hyvää Lillan itsetunnolle. :) Huomenna mennään Lauran kanssa tekemään yhdessä aamutalli, ja sovittiin, että otetaan koirat mukaan, niin Lilla ja Möykky saavat telmiä yhdessä. Ne ovat huippupari; vilkas vesikoira ja.. noh, Möykky on nimensä veroinen möykky. :D
lauantai 24. syyskuuta 2011
Laumaelämää
Tulin taas kirjoittelemaan viime päivien kuulumiset! Ihan peruseloa on ollut, ärsyttää, kun joka päivä vaan sataa. Syö naista, hevosta ja koiraa. Lilla ei enää yhtään tykkää sateesta, kun ilmeisesti sade tuntuu nyt oudolta ajeltuun turkkiin. Tallilla rämmitään mudassa, huoh.
Putti ja Tiika otti kunnolla yhteen to-aamuna. Ne oli päästetty aamuheinille, ja siinä oli tullut ihan hullu matsi ihan tyhjästä. Hevoset olivat potkineet toisiaan takapuolet kiinni toisissaan, huutaneet ja kiljuneet kuin viimeistä päivää! Tätä oli kestänyt pitkään. Iltapäivällä sitten kuitenkin ne jo rapsuttelivat ja hoitivat toisiaan, ja mikä omituisinta, kummallakaan ei ole naarmun naarmuakaan! Ainoastaan Putin oikean etusen yläosa oli vähän turvonnut, ja käveli vähän jäykästi sillä jalalla. Tämän episodin jälkeen hepat ovat taas olleet ihan ylimpiä ystäviä! Kyllä tuo hevosten laumaelämä ja johtajuus on rajua!
Hurjat riitapukarit hoitamassa toisiaan tänä aamuna:
Ollaan käyty nyt kahtena päivänä yhteislenkillä Lilla vapaana, minä jaloin ja Putti narussa. Lilla alkaa toimia jo tosi kivasti tässä asetelmassa, kuuntelee hyvin ja ottaa kiltisti ohjeita vastaan. Eilenkin meitä vastaan tuli polkupyöräilijä, koiran ulkoiluttaja ja kolmen ratsukon porukka, ja Lilla tuli hienosti sivulla eikä yhtään säntäillyt pois. Hieno tyttö!
Lilla on tutustunut tallikaverini Lauran kohta 1 v. mopsipoikaan Möykkyyn, ja yhteinen sävel löytyi heti. Niiden touhua on superhauskaa seurata, kun ne viilettävät possujunassa ympäri tallinpihaa. Koirien mielestä maailman paras leikki on juosta hippaa ison pyöröpaalin ympäri! Lilla on niin paljon nopeampi, että se ehtii aina paalin toiselle puolelle, jää sinne vaanimaan Möykkyä, ja kun Möykky juoksee kohdalle niin Lilla "hyökkää" sen kimppuun, ja suunta vaihtuu. Ja tätä riemua kestää pitkät tovit aina kerralla! :D
Äsken oltiin Liinu-siskon ja Tuija-emännän kanssa metsälenkillä. Sade vähän kasteli meidät, mutta ei se menoa haitannut. Liinulla oli alkuun vähän räyhäämisenergiaa, mutta kyllä ne siitä rauhoittuivat. Mutta harmin paikka, Lillan pentupanta tippui jonnekin pusikkoon siinä niiden painiessa! Huomattiin se vasta pitkän matkan päästä, eikä enää paluumatkalla löydetty pantaa. :( Ei sillä rahallista arvoa ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän! Onneksi Tuija lupasi vielä pitää silmät auki, josko panta vielä löytyisi.
Nyt mä lähden hyvällä omallatunnolla YKSIN tallille maastolenkille Putin kanssa, pikkukoira taitaa tyytyväisenä jäädä tuohon sohvannurkkaan kuorsaamaan...
Putti ja Tiika otti kunnolla yhteen to-aamuna. Ne oli päästetty aamuheinille, ja siinä oli tullut ihan hullu matsi ihan tyhjästä. Hevoset olivat potkineet toisiaan takapuolet kiinni toisissaan, huutaneet ja kiljuneet kuin viimeistä päivää! Tätä oli kestänyt pitkään. Iltapäivällä sitten kuitenkin ne jo rapsuttelivat ja hoitivat toisiaan, ja mikä omituisinta, kummallakaan ei ole naarmun naarmuakaan! Ainoastaan Putin oikean etusen yläosa oli vähän turvonnut, ja käveli vähän jäykästi sillä jalalla. Tämän episodin jälkeen hepat ovat taas olleet ihan ylimpiä ystäviä! Kyllä tuo hevosten laumaelämä ja johtajuus on rajua!
Hurjat riitapukarit hoitamassa toisiaan tänä aamuna:
Ollaan käyty nyt kahtena päivänä yhteislenkillä Lilla vapaana, minä jaloin ja Putti narussa. Lilla alkaa toimia jo tosi kivasti tässä asetelmassa, kuuntelee hyvin ja ottaa kiltisti ohjeita vastaan. Eilenkin meitä vastaan tuli polkupyöräilijä, koiran ulkoiluttaja ja kolmen ratsukon porukka, ja Lilla tuli hienosti sivulla eikä yhtään säntäillyt pois. Hieno tyttö!
Lilla on tutustunut tallikaverini Lauran kohta 1 v. mopsipoikaan Möykkyyn, ja yhteinen sävel löytyi heti. Niiden touhua on superhauskaa seurata, kun ne viilettävät possujunassa ympäri tallinpihaa. Koirien mielestä maailman paras leikki on juosta hippaa ison pyöröpaalin ympäri! Lilla on niin paljon nopeampi, että se ehtii aina paalin toiselle puolelle, jää sinne vaanimaan Möykkyä, ja kun Möykky juoksee kohdalle niin Lilla "hyökkää" sen kimppuun, ja suunta vaihtuu. Ja tätä riemua kestää pitkät tovit aina kerralla! :D
Äsken oltiin Liinu-siskon ja Tuija-emännän kanssa metsälenkillä. Sade vähän kasteli meidät, mutta ei se menoa haitannut. Liinulla oli alkuun vähän räyhäämisenergiaa, mutta kyllä ne siitä rauhoittuivat. Mutta harmin paikka, Lillan pentupanta tippui jonnekin pusikkoon siinä niiden painiessa! Huomattiin se vasta pitkän matkan päästä, eikä enää paluumatkalla löydetty pantaa. :( Ei sillä rahallista arvoa ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän! Onneksi Tuija lupasi vielä pitää silmät auki, josko panta vielä löytyisi.
Nyt mä lähden hyvällä omallatunnolla YKSIN tallille maastolenkille Putin kanssa, pikkukoira taitaa tyytyväisenä jäädä tuohon sohvannurkkaan kuorsaamaan...
tiistai 20. syyskuuta 2011
Pentuagin toinen oppitunti :)
Tänään toinen kerta pentuagissa, ja kivaa oli edelleen! Hauskaa, kun Lillalla ja veikka-Lucalla oli samanlaiset frisyyrit! ;) Tosin se korosti sisarusten kokoeroa.
Ensin mentiin rengasta niin, että ohjaaja Elina piti koiraa ja itse vastaanotettiin pentu maassa olevan renkaan toiselta puolelta palkan kanssa. Lilla ei paljon rengasta arkonut, vaan ihan nopsasti tajusi loikata renkaasta läpi.
Sen jälkeen mentiin mutkaputkea samalla tavalla vastaanottamalla. Eka kerta Lilla vähän jännitti ja mietti, meniskö, mut sen jälkeen se laukkasi reippaasti putken läpi! Tosin en saanut yksin sitä kertaakaan lähetettyä putkeen. No, ens kerralla harjoitellaan lisää.
Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä niin, että ne olivat vinossa ja apuna oli vielä verkko, jotta pujotteluvirhettä ei päässyt syntymään. Lilla ei edes miettinyt, vaan heti juoksi pujottelun läpi! Sain sen jo hienosti itse ohjattua kepeille. Tämä taisi olla Lillan lemppari, se ihan innosta laukaten pujotteli keppejä! :) Hauskaa!
Sitten opeteltiin ohjaustekniikoista takaakierto. Lilla teki ihan hyvin, kunhan itse muistin lähettää sen tarpeeksi pitkälle esteen siivekkeen taakse. Pari kertaa Lilla huomasi, että paljon helpompaa oli oikaista ja pompata esteen yli suoraan palkkakupille... ;)
Lopuksi kerrattiin vielä A:lla kontaktilla pysyminen. Tämä sujui meiltä jo huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, vaikka vieläkin seisottaminen oli hieman hätäistä.
Kun treenit olivat ohi, päästettiin Lilla ja Luca nurmikolle peuhaamaan. Vitsit kun ei ollut kameraa mukana! Kivaa kun nyt sisarukset näkevät joka viikko! Ja on myös mukavaa, kun me emännät voidaan vertailla kokemuksia pennuista samalla, kun lapset leikkivät. Ensi viikkoa odotellessa! :)
Ensin mentiin rengasta niin, että ohjaaja Elina piti koiraa ja itse vastaanotettiin pentu maassa olevan renkaan toiselta puolelta palkan kanssa. Lilla ei paljon rengasta arkonut, vaan ihan nopsasti tajusi loikata renkaasta läpi.
Sen jälkeen mentiin mutkaputkea samalla tavalla vastaanottamalla. Eka kerta Lilla vähän jännitti ja mietti, meniskö, mut sen jälkeen se laukkasi reippaasti putken läpi! Tosin en saanut yksin sitä kertaakaan lähetettyä putkeen. No, ens kerralla harjoitellaan lisää.
Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä niin, että ne olivat vinossa ja apuna oli vielä verkko, jotta pujotteluvirhettä ei päässyt syntymään. Lilla ei edes miettinyt, vaan heti juoksi pujottelun läpi! Sain sen jo hienosti itse ohjattua kepeille. Tämä taisi olla Lillan lemppari, se ihan innosta laukaten pujotteli keppejä! :) Hauskaa!
Sitten opeteltiin ohjaustekniikoista takaakierto. Lilla teki ihan hyvin, kunhan itse muistin lähettää sen tarpeeksi pitkälle esteen siivekkeen taakse. Pari kertaa Lilla huomasi, että paljon helpompaa oli oikaista ja pompata esteen yli suoraan palkkakupille... ;)
Lopuksi kerrattiin vielä A:lla kontaktilla pysyminen. Tämä sujui meiltä jo huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, vaikka vieläkin seisottaminen oli hieman hätäistä.
Kun treenit olivat ohi, päästettiin Lilla ja Luca nurmikolle peuhaamaan. Vitsit kun ei ollut kameraa mukana! Kivaa kun nyt sisarukset näkevät joka viikko! Ja on myös mukavaa, kun me emännät voidaan vertailla kokemuksia pennuista samalla, kun lapset leikkivät. Ensi viikkoa odotellessa! :)
maanantai 19. syyskuuta 2011
Liltsu eskarissa, part 2
Tänään oli toinen kerta pentukurssia. Oltiin hallissa Tuulissuolla. Hyvin meni tälläkin kertaa, mehän parannetaan kuin sika juoksua joka kerta! ;)
Ihan ensiksi ohjaaja Paula ja pari katsojaoppilasta istuivat keskellä hallia namit kädessä, ja koiran kanssa piti mennä siihen moikkaamaan. Voitte kuvitella, että Lilla oli hieman epäluuloinen alkuun. Rohkaistui kuitenkin ihan hyvin siinä, ja kävi kaikilta ottamassa namit kädestä.
Seuraavaksi tehtiin luoksetuloharjoitus niin, että ohjaaja piti koiraa, ja muut kurssilaiset muodostivat kujan, jonka läpi koiran piti juosta omistajan kutsuessa. Tämä tehtiin kolme kertaa, ja joka kerralla kujaa pienennettiin. Liltsu tuli rohkeasti ja hienosti ahtaankin kujan läpi!
Sitten tehtiin pari harjoitusta kieltämiseen. Ensin laitettiin lautaselle nameja, ja kiellettiin murisemalla. Sitten laitettiin kolme lautasta koiran matkan varrelle, ja piti kävellä ohi pitkällä narulla ja tarvittaessa kiellettiin ei-sanalla. Nämä meni meiltä helposti; murisin ehkä kerran, niin sen jälkeen Lilla ei harkinnutkaan menevänsä kupille. Samoin kun mentiin lautasten ohi, niin Lilla hädin tuskin kiinnostui lautasista. Mamma (ja nakit taskussa) oli kiinnostavampi. :)
Viimeiseksi kerrattiin edelliskerran katseharjoitus.
Lopuksi pennut pääsivät leikkimään toistensa kanssa. Lilla ottikin jo reippaasti kontaktia sekä toisiin koiriin että ihmisiin. Olipa kivaa, ja tuntuu, että kurssi on kyllä hyödyllinen jo pelkän sosiaalistamisen kannalta!
Kotipihalla naapurin Juha tuli vastaan, ja mitä ihmettä, Lilla juoksi häntä heiluen moikkaamaan! :) Juhakin kehui, että onpas Lilla rohkaistunut! Tästä on hyvä jatkaa, huomenna pentuagiin!
Minun reipas, pieni ja rohkea silkkihiiri. <3
Ja ainiin, tavattiin aikaisemmin tänään tosi kiva nainen, jolla oli vesikoira ja puolivuotias barberin pentu! Lillaa ei ollenkaan ujostuttanut niiden kanssa tutustua; pientä suosimista ilmassa... ;) He asuvat kuulemma ihan meidän kulmilla, varmasti nähdään vielä!
Ihan ensiksi ohjaaja Paula ja pari katsojaoppilasta istuivat keskellä hallia namit kädessä, ja koiran kanssa piti mennä siihen moikkaamaan. Voitte kuvitella, että Lilla oli hieman epäluuloinen alkuun. Rohkaistui kuitenkin ihan hyvin siinä, ja kävi kaikilta ottamassa namit kädestä.
Seuraavaksi tehtiin luoksetuloharjoitus niin, että ohjaaja piti koiraa, ja muut kurssilaiset muodostivat kujan, jonka läpi koiran piti juosta omistajan kutsuessa. Tämä tehtiin kolme kertaa, ja joka kerralla kujaa pienennettiin. Liltsu tuli rohkeasti ja hienosti ahtaankin kujan läpi!
Sitten tehtiin pari harjoitusta kieltämiseen. Ensin laitettiin lautaselle nameja, ja kiellettiin murisemalla. Sitten laitettiin kolme lautasta koiran matkan varrelle, ja piti kävellä ohi pitkällä narulla ja tarvittaessa kiellettiin ei-sanalla. Nämä meni meiltä helposti; murisin ehkä kerran, niin sen jälkeen Lilla ei harkinnutkaan menevänsä kupille. Samoin kun mentiin lautasten ohi, niin Lilla hädin tuskin kiinnostui lautasista. Mamma (ja nakit taskussa) oli kiinnostavampi. :)
Viimeiseksi kerrattiin edelliskerran katseharjoitus.
Lopuksi pennut pääsivät leikkimään toistensa kanssa. Lilla ottikin jo reippaasti kontaktia sekä toisiin koiriin että ihmisiin. Olipa kivaa, ja tuntuu, että kurssi on kyllä hyödyllinen jo pelkän sosiaalistamisen kannalta!
Kotipihalla naapurin Juha tuli vastaan, ja mitä ihmettä, Lilla juoksi häntä heiluen moikkaamaan! :) Juhakin kehui, että onpas Lilla rohkaistunut! Tästä on hyvä jatkaa, huomenna pentuagiin!
Minun reipas, pieni ja rohkea silkkihiiri. <3
Ja ainiin, tavattiin aikaisemmin tänään tosi kiva nainen, jolla oli vesikoira ja puolivuotias barberin pentu! Lillaa ei ollenkaan ujostuttanut niiden kanssa tutustua; pientä suosimista ilmassa... ;) He asuvat kuulemma ihan meidän kulmilla, varmasti nähdään vielä!
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Hyvästi pentukarva!
Kiva päivä pulkassa! Aamupäivä saatiin nauttia ihanasta auringosta tallilla. Heidi tuli pitämään tuntia, ja kaikista ennakko-odotuksista huolimatta Putti liikkuikin tosi hyvin! Jes! :)
Karsinaa tehdessä huomasin, että pikkuponi ja Putti ovat ystävystyneet. Siellä ne hoitivat toisiaan; Putti Heffistä pepun päältä, ja Heffis Puttia, öh, no jostain polven yläpuolelta. Poni kun mahtuis Putin mahan alta, heh. Aika sööttiä!
Uudet ystävät:
Lauma: vasemmalta Putti, Tiika-issikka, Heffis-shettis ja Ninni-poni
Reipas vedenlaittaja
Sitten huilattiin kotona päiväunet, ja alkuillasta lähdettiin Mynämäkeen Liisalle parturoitavaksi. Ehdittiin sinne ennen Liisaa, joka oli löytänyt mahtavan sienipaikan Vehmaan metsästä. Me käytettiin odotteluaika treenaillen lenkkeilyä autotien vierustaa pitkin.
Parturointi meni tosi hienosti, Lilla oli kiltisti vaikka vähän jännittikin. Mun hieno tyttö. :) Poku-veikka tuli meidän jälkeen parturiin, ja pennut leikki vähän aikaa yhdessä. Se on aina niin mukavaa katsottavaa. :) Poku oli niin nätti, tosin alusta astihan se onkin ollut sitä. Harmi kun en saanut pennuista yhteiskuvaa, meno oli taas sen verran hurjaa, ettei kuvasta näkynyt muuta kuin yksi vaaleanruskea ja yksi musta viuhahdus! ;)
Iso kiitos Liisalle parturoinnista!
Ja sitten tietysti todistusaineistoa:
Hei, mun silmät näkyy!
Karsinaa tehdessä huomasin, että pikkuponi ja Putti ovat ystävystyneet. Siellä ne hoitivat toisiaan; Putti Heffistä pepun päältä, ja Heffis Puttia, öh, no jostain polven yläpuolelta. Poni kun mahtuis Putin mahan alta, heh. Aika sööttiä!
Uudet ystävät:
Lauma: vasemmalta Putti, Tiika-issikka, Heffis-shettis ja Ninni-poni
Reipas vedenlaittaja
Sitten huilattiin kotona päiväunet, ja alkuillasta lähdettiin Mynämäkeen Liisalle parturoitavaksi. Ehdittiin sinne ennen Liisaa, joka oli löytänyt mahtavan sienipaikan Vehmaan metsästä. Me käytettiin odotteluaika treenaillen lenkkeilyä autotien vierustaa pitkin.
Parturointi meni tosi hienosti, Lilla oli kiltisti vaikka vähän jännittikin. Mun hieno tyttö. :) Poku-veikka tuli meidän jälkeen parturiin, ja pennut leikki vähän aikaa yhdessä. Se on aina niin mukavaa katsottavaa. :) Poku oli niin nätti, tosin alusta astihan se onkin ollut sitä. Harmi kun en saanut pennuista yhteiskuvaa, meno oli taas sen verran hurjaa, ettei kuvasta näkynyt muuta kuin yksi vaaleanruskea ja yksi musta viuhahdus! ;)
Iso kiitos Liisalle parturoinnista!
Ja sitten tietysti todistusaineistoa:
Hei, mun silmät näkyy!
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
4kk!
Tänään on Lillan 4 kk synttärit! Juhlittiin sitä eläinlääkärin vastaanotolla tehosterokotteen merkeissä. Lilla oli jo paljon rohkeampi tällä kertaa, ja nyt vastaanotolla oli samaan aikaan myös muita koirakavereita, niin Liltsun häntä rupes spontaanisti heilumaan. :) Painoa näin 4 kk 6,9kg, eli aika tarkkaan paino nousee puoli kiloa viikossa. Lääkäri sanoi, että Lilla on ehkä aavistuksen hoikka, mutta totesi, että jos ruokahalu on kuitenkin kohdallaan niin suurta huolta ei ole. Lillahan on melkeinpä vapaalla nappulalla oikeiden ruokinta-aikojen lisäksi, eli saa kyllä niin paljon ruokaa kun vaan haluaa syödä. :)
Reissattiin eläinlääkärin jälkeen koko aamupäivä, ja rehasin Lillaa jo kyllästymiseen asti kaikkialla mukana; tänään käyty jo keskustassa, radiotoimituksessa (!!), Arin työpaikalla varastolla (kaffekupin ajan Arin sylissä), TYYn toimistossa... Lopuksi käytiin vielä Kupittaan Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa kakkapusseja, treeneihin namipussi, poistokorista tennispallolelu, ja vihdoinkin löysin mieleiseni nimilaatan pantaan, niin tilasin senkin. Kaupan täti ihasteli tietysti Lillaa, Lilla tyytyi mulkoilemaan takaisin.
Nyt täällä kuorsataan päiväunia, sen jälkeen lähdetään katsomaan Puttia tuonne myrskyyn! Putilla on mennyt ihan hyvin uudessa kodissa, mitä nyt yks aamu oli omin avuin lähtenyt karsinasta tarhaan... ;) Putti on myös leimautunut aika vahvasti issikkaan, ihan odotettavissa, kun molemmat ovat uusia tulokkaita. Eilenkin kuulemma oli ollut melkoista huutoa Tiikan perään, kun Minna oli vienyt sen kävelylle... Kaipa se siitä rauhottuu, kun huomaa, että kyllä se tyttöystävä sieltä aina takasin tulee.
Reissattiin eläinlääkärin jälkeen koko aamupäivä, ja rehasin Lillaa jo kyllästymiseen asti kaikkialla mukana; tänään käyty jo keskustassa, radiotoimituksessa (!!), Arin työpaikalla varastolla (kaffekupin ajan Arin sylissä), TYYn toimistossa... Lopuksi käytiin vielä Kupittaan Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa kakkapusseja, treeneihin namipussi, poistokorista tennispallolelu, ja vihdoinkin löysin mieleiseni nimilaatan pantaan, niin tilasin senkin. Kaupan täti ihasteli tietysti Lillaa, Lilla tyytyi mulkoilemaan takaisin.
Nyt täällä kuorsataan päiväunia, sen jälkeen lähdetään katsomaan Puttia tuonne myrskyyn! Putilla on mennyt ihan hyvin uudessa kodissa, mitä nyt yks aamu oli omin avuin lähtenyt karsinasta tarhaan... ;) Putti on myös leimautunut aika vahvasti issikkaan, ihan odotettavissa, kun molemmat ovat uusia tulokkaita. Eilenkin kuulemma oli ollut melkoista huutoa Tiikan perään, kun Minna oli vienyt sen kävelylle... Kaipa se siitä rauhottuu, kun huomaa, että kyllä se tyttöystävä sieltä aina takasin tulee.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Eka kerta pentuagilitya, jippii!! :)
Vitsit, mä oon ihan pähkinöinä! :) Tultiin just pentuagi-kurssin ekoista treeneistä kotiin. Oli niin hauskaa! Opettajana toimii Elina Jänesniemi. Meidän ryhmässä on myös Luca-veikka, oli kiva nähdä myös velipoikaa emäntänsä kera. :) Lillalla kesti taas hiukan, ennenkuin muisti, kuka Luca olikaan, mutta muistettuaan ei riemulla ollut taas rajaa! Myös Liisa tuli hurraamaan meille, mikä oli kivaa! Sama juttu, ensin Lilla hetken muisteli, kuka Liisa oli, mutta Liisapa tiesi salaisen aseen muistin virkistämiseksi; vanha tuttu "pentupentupentu" -kutsu ilmoille, ja Lillahan sekosi ihan täysin! :D
Treeneissä harjoiteltiin ensin irtoamista, eli sitä, että koira lähtee palkan perään. Lelu ei uudessa jännässä ympäristössä ollut yhtään niin houkutteleva, kuin kotona. Sen sijaan nakki oli tälläkin kertaa toimiva. ;) Lilla irtosi ihan hyvin nakkia hakemaan. Opeteltiin myös hyppyä, tosin puomi maassa, lähettämällä ja kuljettamalla. Tämäkin sujui mallikkaasti. Sen jälkeen mentiin putkea. Ensin Lilla arasteli, mutta ekan kerran jälkeen putki olikin jo hauska juttu! Lopuksi vielä aloiteltiin kontaktin opettelu. Tämä oli ongelmallisinta, sillä Liltsu arasteli sekä kontaktiesteen pintaa, että Elinaa. Harjoiteltiin ensin pelkkää asentoa painokassin päällä. Kun Lilla kerran tajusi homman, ei alkuperäinen kontaktikaan sitten enää tuottanut vaikeuksia.
Kotiläksyksi saatiin harjoitella irtoamista ja sitten tätä kontaktilla oloa kaikissa mahdollisissa paikoissa.
Ensi viikkoa odotellessa! Kyllä tässä on nyt pahasti agikärpänen purrut. Liisan koirien kanssa sain kokeilla ihan ekat kerrat, mikä oli sekin hauskaa! Mutta oman koiran kanssa, ja yhdessä alkeiden opettelu, tuntuu kyllä vieläkin erityisemmältä. Jee!
P.s. Sovittiin Liisan kanssa alustavasti sunnuntaiksi trimmaustreffit, pääsee koira karvoistaan!
Treeneissä harjoiteltiin ensin irtoamista, eli sitä, että koira lähtee palkan perään. Lelu ei uudessa jännässä ympäristössä ollut yhtään niin houkutteleva, kuin kotona. Sen sijaan nakki oli tälläkin kertaa toimiva. ;) Lilla irtosi ihan hyvin nakkia hakemaan. Opeteltiin myös hyppyä, tosin puomi maassa, lähettämällä ja kuljettamalla. Tämäkin sujui mallikkaasti. Sen jälkeen mentiin putkea. Ensin Lilla arasteli, mutta ekan kerran jälkeen putki olikin jo hauska juttu! Lopuksi vielä aloiteltiin kontaktin opettelu. Tämä oli ongelmallisinta, sillä Liltsu arasteli sekä kontaktiesteen pintaa, että Elinaa. Harjoiteltiin ensin pelkkää asentoa painokassin päällä. Kun Lilla kerran tajusi homman, ei alkuperäinen kontaktikaan sitten enää tuottanut vaikeuksia.
Kotiläksyksi saatiin harjoitella irtoamista ja sitten tätä kontaktilla oloa kaikissa mahdollisissa paikoissa.
Ensi viikkoa odotellessa! Kyllä tässä on nyt pahasti agikärpänen purrut. Liisan koirien kanssa sain kokeilla ihan ekat kerrat, mikä oli sekin hauskaa! Mutta oman koiran kanssa, ja yhdessä alkeiden opettelu, tuntuu kyllä vieläkin erityisemmältä. Jee!
P.s. Sovittiin Liisan kanssa alustavasti sunnuntaiksi trimmaustreffit, pääsee koira karvoistaan!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Jännä viikonloppu takana!
Koko viikonloppu on mennyt Puttia muuttaessa uuteen kotiin. Kaikki meni hyvin: Putti käveli suoraan traileriin, seisoi kiltisti ja matka meni hyvin.
Kampasin ja puunasin humman nätiksi uutta kotia varten, ja tässä Putin tulkinta muuttomuodista:
Uuteen kotiinsa Putti tutustui omaan lunkiin tyyliinsä, ei tainnut olla valittamista. :) Ensi-ihmettelyn jälkeen laitettiin Putti uuteen laumaansa. Tallin hevoset ovat ennen olleet kahdessa laumassa: isojen hevosten ja pikkuhevosten. Hih, arvatkaas kumpaan Putti meni. ;) Putti näytti norsulta uusien ystäviensä keskellä; ponitamma Ninnin ja shettisruuna Heffiksen kanssa kelpasi pörhistellä. :D Tosin pikku-Heffiksellä ei ainakaan egoa puutu, se piti Puttia komennuksessaan ihan tosissaan!
Putin uudet ystävät:
Isojen hevosten laumasta löytyy Putin vanha kaveri, nätti suokkitamma Hottis. Voi sitä jälleennäkemisen iloa! Ja jos joku vielä väittää, että hevoset ei muista... Käytiinkin Susannan ja Hottiksen kanssa ihanalla maastolla heti. Näky oli varmaan suoraan Suomi-filmistä, kun syyspeltojen keskellä köpsytteli kaksi perinteistä liinaharjaa.
Jotta ei päivästä tullut liian tylsä, Lillalta löytyi otsasta aivan järkyttävän iso punkki! Niin isoa en ole ikinä nähnyt! Kummasti vaan oma ällötys jäi taka-alalle, ja paljain käsin ruuvasin sen irti neidin otsasta... Huh! Lilla oli koko päivän mukana menossa, ja pääsipä se metsälenkille uusien tallikoirakavereiden kanssa. Yhteinen sävel ison mustan Sirinkin kanssa löytyi aika nopsasti, vaikka alkuun hieman jänskättikin Sirin lempeä, mutta suorasukainen leikkiinkutsu.
Tänään tein aamutallin Lillan kanssa. Tai minä tein tallihommia, ja Lilla nuohosi tapansa mukaan ojissa... Yö oli mennyt hyvin, ja Putti vaikutti tosi tyytyväiseltä. Laumautuminenkin oli ihan eri tavalla jo käynnissä, nyt kaikki kolme söivät sulassa sovussa laitumella, Putti rupesi jopa vähän pistämään takaisin pikkuponille. Hyvin lempeästi tosin, kai se ymmärtää, että moisesta rääpäleestä ei kannata edes ärsyyntyä. :) Oli tosi mielenkiintoista seurata aamulla sitä lauman sisäistä välienselvittelyä ja hierarkian hakemista. Muistinpa taas, miksi olen aina laumaamisen puolesta; se on hevoselle kuitenkin se luonnollisin olotila. Uskon, että Putti ottaa paikkansa laumanjohtajana piakkoin.
Ja vielä laitettiin pakkaa sekaisin, kun tallille saapui tänään toinenkin uusi tulokas, islanninhevonen Tiika. Kuten arvata saattaa, uudet hummat löysivät toisistaan tukea ja turvaa, ja Putti ja Tiika tulivatkin heti juttuun! Luonnollisesti Putti hurmasi myös tämän nuoren neidon... ;) Nyt pikkuhevosten laumassa on siis shettistä, issikkaa, ponia... ja jätti-Putti. :D Kyllä Putin kelpaa!
Tänäänkin oltiin Hottiksen ja Susannan kanssa maastossa, mutta meno oli kaikkea muuta kuin eiliseen tapaan seesteistä. Putti oli ihan tohkeissaan jo tallissa, saati sitten kun maastolenkillä vastaan tuli noin miljoona hevosta viereiseltä tallilta, jotkut ohittivat vielä fiksusti ravaamalla takavasemmalta tai jopa laukkaamalla vastaan... Jep, kuin olisi ruutitynnyrin päällä istunut... Putti myös viihdytti kaiken muun kukkuraksi meitä ja kaikkia näillä nurkilla kulkevia (keneltäkään ei varmasti jää kuulematta...) mylvimällä kuin joku hiton suohirviö. Niin oli orhipojalla asiaa kaikille uusille tuttavuuksille... Minna ehdotti, että annetaan Putille vähän helpotusta muuttohämmennykseen Arnikasta. Laitoinkin iltapalan joukkoon annoksen. No, kai se siitä pian rauhottuu taas omaksi mukavaksi itsekseen, kunhan tottuu uusiin paikkoihin ja ystäviin.
Lopuksi vielä hauska juttu meidän oman lauman iltaelämästä. Sama on tapahtunut jo useampana iltana. Meillä on tullut tavaksi Lillan kanssa, että se tulee köllöttelemään sänkyyn kainaloon nukkumaan mentäessä, mistä se siirtyy sitten lattialle yöksi. Muutama ilta sitten rapsuttelin Lillaa siinä, kun korvanjuuresta kuului reipas "miau!" Jähmetyin, että nyt on kissa ja koira turhan lähekkäin tässä, samassa sängyssä. Lilla oli ihan liikkumatta, ja tuijotti vaan hullunrohkeaa kissaa. Ruuta ei tuntunut Lillan lähelläolo yhtään häiritsevän. Niinpä löysin itseni keskeltä laumaani; toisella kädellä silitin kissaa ja toisella rapsutin koiraa. Tämä on nyt toistunut joka ilta. Käsinkosketeltava jännitys kissan ja koiran välillä on kuitenkin laantunut, hyvin ne mahtuvat molemmat samaan sänkyyn. :D
Hyvää yötä kaikille lukijoille, toivottaa:
Kampasin ja puunasin humman nätiksi uutta kotia varten, ja tässä Putin tulkinta muuttomuodista:
Uuteen kotiinsa Putti tutustui omaan lunkiin tyyliinsä, ei tainnut olla valittamista. :) Ensi-ihmettelyn jälkeen laitettiin Putti uuteen laumaansa. Tallin hevoset ovat ennen olleet kahdessa laumassa: isojen hevosten ja pikkuhevosten. Hih, arvatkaas kumpaan Putti meni. ;) Putti näytti norsulta uusien ystäviensä keskellä; ponitamma Ninnin ja shettisruuna Heffiksen kanssa kelpasi pörhistellä. :D Tosin pikku-Heffiksellä ei ainakaan egoa puutu, se piti Puttia komennuksessaan ihan tosissaan!
Putin uudet ystävät:
Isojen hevosten laumasta löytyy Putin vanha kaveri, nätti suokkitamma Hottis. Voi sitä jälleennäkemisen iloa! Ja jos joku vielä väittää, että hevoset ei muista... Käytiinkin Susannan ja Hottiksen kanssa ihanalla maastolla heti. Näky oli varmaan suoraan Suomi-filmistä, kun syyspeltojen keskellä köpsytteli kaksi perinteistä liinaharjaa.
Jotta ei päivästä tullut liian tylsä, Lillalta löytyi otsasta aivan järkyttävän iso punkki! Niin isoa en ole ikinä nähnyt! Kummasti vaan oma ällötys jäi taka-alalle, ja paljain käsin ruuvasin sen irti neidin otsasta... Huh! Lilla oli koko päivän mukana menossa, ja pääsipä se metsälenkille uusien tallikoirakavereiden kanssa. Yhteinen sävel ison mustan Sirinkin kanssa löytyi aika nopsasti, vaikka alkuun hieman jänskättikin Sirin lempeä, mutta suorasukainen leikkiinkutsu.
Tänään tein aamutallin Lillan kanssa. Tai minä tein tallihommia, ja Lilla nuohosi tapansa mukaan ojissa... Yö oli mennyt hyvin, ja Putti vaikutti tosi tyytyväiseltä. Laumautuminenkin oli ihan eri tavalla jo käynnissä, nyt kaikki kolme söivät sulassa sovussa laitumella, Putti rupesi jopa vähän pistämään takaisin pikkuponille. Hyvin lempeästi tosin, kai se ymmärtää, että moisesta rääpäleestä ei kannata edes ärsyyntyä. :) Oli tosi mielenkiintoista seurata aamulla sitä lauman sisäistä välienselvittelyä ja hierarkian hakemista. Muistinpa taas, miksi olen aina laumaamisen puolesta; se on hevoselle kuitenkin se luonnollisin olotila. Uskon, että Putti ottaa paikkansa laumanjohtajana piakkoin.
Ja vielä laitettiin pakkaa sekaisin, kun tallille saapui tänään toinenkin uusi tulokas, islanninhevonen Tiika. Kuten arvata saattaa, uudet hummat löysivät toisistaan tukea ja turvaa, ja Putti ja Tiika tulivatkin heti juttuun! Luonnollisesti Putti hurmasi myös tämän nuoren neidon... ;) Nyt pikkuhevosten laumassa on siis shettistä, issikkaa, ponia... ja jätti-Putti. :D Kyllä Putin kelpaa!
Tänäänkin oltiin Hottiksen ja Susannan kanssa maastossa, mutta meno oli kaikkea muuta kuin eiliseen tapaan seesteistä. Putti oli ihan tohkeissaan jo tallissa, saati sitten kun maastolenkillä vastaan tuli noin miljoona hevosta viereiseltä tallilta, jotkut ohittivat vielä fiksusti ravaamalla takavasemmalta tai jopa laukkaamalla vastaan... Jep, kuin olisi ruutitynnyrin päällä istunut... Putti myös viihdytti kaiken muun kukkuraksi meitä ja kaikkia näillä nurkilla kulkevia (keneltäkään ei varmasti jää kuulematta...) mylvimällä kuin joku hiton suohirviö. Niin oli orhipojalla asiaa kaikille uusille tuttavuuksille... Minna ehdotti, että annetaan Putille vähän helpotusta muuttohämmennykseen Arnikasta. Laitoinkin iltapalan joukkoon annoksen. No, kai se siitä pian rauhottuu taas omaksi mukavaksi itsekseen, kunhan tottuu uusiin paikkoihin ja ystäviin.
Lopuksi vielä hauska juttu meidän oman lauman iltaelämästä. Sama on tapahtunut jo useampana iltana. Meillä on tullut tavaksi Lillan kanssa, että se tulee köllöttelemään sänkyyn kainaloon nukkumaan mentäessä, mistä se siirtyy sitten lattialle yöksi. Muutama ilta sitten rapsuttelin Lillaa siinä, kun korvanjuuresta kuului reipas "miau!" Jähmetyin, että nyt on kissa ja koira turhan lähekkäin tässä, samassa sängyssä. Lilla oli ihan liikkumatta, ja tuijotti vaan hullunrohkeaa kissaa. Ruuta ei tuntunut Lillan lähelläolo yhtään häiritsevän. Niinpä löysin itseni keskeltä laumaani; toisella kädellä silitin kissaa ja toisella rapsutin koiraa. Tämä on nyt toistunut joka ilta. Käsinkosketeltava jännitys kissan ja koiran välillä on kuitenkin laantunut, hyvin ne mahtuvat molemmat samaan sänkyyn. :D
Hyvää yötä kaikille lukijoille, toivottaa:
torstai 8. syyskuuta 2011
Putin läksiäiskaffet
Tänään tarjoiltiin tallilla läksiäiskahvit lauantaista muuttoa ennakoiden. Oli kiva nähdä kaikkia kerralla! Kakkukin taisi maistua. ;) Muut lähtivät, ja jäin Lillan kanssa kahdestaan hääräilemään tallille. Ratsastin kaikessa rauhassa ilta-auringossa kentällä, ja voi, kuinka mä nautin! Putti oli taas kerran kiva, tasainen, kevyt ja tyytyväisen oloinen; sellainen kun hevosen täytyy ollakin. Mietiskelin, että jos kolme vuotta kesti (joskus kivikkoisestikin) tulla tähän pisteeseen, niin on se ollut kaiken sen arvoista. Tässä mä ratsastelen, OMALLA hevosella, jonka olen suunnilleen itse kouluttanut "näköisekseni", niin vau. Aika hieno ja kiva siitä on työllä tullut.
Marjo nappasi kuvan onnellisesta ratsukosta:
Lopuksi vielä kehuttakoon myös koirulia; se emännöi mun kanssa reippaasti kaffetarjoilua. :) Ja punnitsin Lillan (tallin heinävaaka on ihan hyvä koiran punnitukseen ;)), painoa tytsyllä tällä hetkellä 6,5 kiloa! Mun iso tyttö. :)
Marjo nappasi kuvan onnellisesta ratsukosta:
Lopuksi vielä kehuttakoon myös koirulia; se emännöi mun kanssa reippaasti kaffetarjoilua. :) Ja punnitsin Lillan (tallin heinävaaka on ihan hyvä koiran punnitukseen ;)), painoa tytsyllä tällä hetkellä 6,5 kiloa! Mun iso tyttö. :)
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Syksyn vintage-muotia
Liltsu kokeili tänään uutta (tosin oikeasti vanhaa, perinnöksi saatua) sadetakkia. Hieno olikin, ja neiti ei näyttänyt takista ahdistuvan. Kieltämättä oli aika mukavaa tulla kotiin kaatosateesta muutaman tunnin talleilun jälkeen, ja koiralla ainoastaan tassut ja pää kurassa uitettu... :) Kun saatiin takki, se oli ihan liian iso vielä Lillalle, nyt se on just passeli, ja kohta jää jo pieneksi! Kaipa me laitetaan se kiertoon seuraavalle onnelliselle pikkuiselle, vai pitäiskö säästää mahdollista tulevaa pikkuista varten sitten joskus... ;)
Ja pakolliset muotikuvat:
Putin kanssa käytiin nopsasti vaan maasta käsin maastokävelyllä, hitto soikoon kun oli villiä menoa! Se on kerännyt energiaa rokotuksesta lähtien, ja meno äityi sellaiseksi, että katsoin parhaaksi vetästä narun turvan ympäri. Sekään ei kovasti hummaa taltuttanut. Jos ei olisi satanut ihan kaatamalla, oltais tehty muutamat maasta käsin -harjoitukset! Nyt tyydyttiin vaan tekemään muutama stoppi ja peruutus. Huomenna aion kyllä ratsastaa turhat puhdit pois vaikka taivaalta satais pikku-ukkoja!
Liltsukka muuten tänään tasan 15 viikkoa, huh kun aika rientää! Juhlistettiin viikkoispäivää tuikkaamalla matolääkettä kurkkuun, sillä ensi viikolla onkin tehosterokotteen aika.
Ja pakolliset muotikuvat:
Putin kanssa käytiin nopsasti vaan maasta käsin maastokävelyllä, hitto soikoon kun oli villiä menoa! Se on kerännyt energiaa rokotuksesta lähtien, ja meno äityi sellaiseksi, että katsoin parhaaksi vetästä narun turvan ympäri. Sekään ei kovasti hummaa taltuttanut. Jos ei olisi satanut ihan kaatamalla, oltais tehty muutamat maasta käsin -harjoitukset! Nyt tyydyttiin vaan tekemään muutama stoppi ja peruutus. Huomenna aion kyllä ratsastaa turhat puhdit pois vaikka taivaalta satais pikku-ukkoja!
Liltsukka muuten tänään tasan 15 viikkoa, huh kun aika rientää! Juhlistettiin viikkoispäivää tuikkaamalla matolääkettä kurkkuun, sillä ensi viikolla onkin tehosterokotteen aika.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Liltsu eskarissa, part 1
Tänään oli jännä päivä, kun pentukurssi alkoi! Lilla ja seitsemän muuta pienokaista ihmettelivät toisiaan, ihmisiä ja uutta paikkaa. Ensin ope, Paula Speer, kävi kaikkien luona antamassa namia. Lilla oli selvästi kaikista arin, kaikki muut hyppi päin Paulaa, Lilla tyytyi istumaan puoliksi mun jalan takana. Meni kuitenkin ottamaan namin, eikä ollut kovin pelokas. Sit harjoiteltiin namin kanssa istumista, sivulle menoa ja maahan menemistä. Näistä kaikista parhaiten onnistui maahan meno, vaikka kotona menee just toisinpäin; Lilla istuu ja tulee sivulle jo hienosti, mutta maahanmenon kanssa on ollut vähän vaihtelua... Sit harjoiteltiin kontaktinotto, kun ympärillä pyöri koiria ja ihmisiä. Se meni meiltä hienosti, vain kerran Lilla pääsi kontaktista "karkuun" ja haistelemaan yhtä koiraa. Sit testattiin vielä luoksetuloa. Paula piti koirasta kiinni, itse piti juosta kentän yli ja jäädä kyykkyyn selkä koiraan päin, ja kutsua sieltä. Ei varmaan ihmetytä, että tämä sujui meiltä hienosti! (Mamiiii, älä jätääää!! ;)) Ihan lopuksi käytiin pienellä lenkillä metsässä koko poppoo. Muut piti koiriaan irti, mutta Lilla oli mulla kiinni, koska selvästi arkaili muita koiria. Myös bokseripoika oli kiinni, koska oli turhan innokas hyppimään kaikkien pentujen päälle... Lilla olisi kyllä innoissaan osallistunut leikkiin, mutta heti, kun joku tuli kovaa vauhtia kohti, Liltsu olisi halunnut pötkiä pakoon. Kun päästiin kahdestaan autolle, tyttö selvästi huokaisi helpotuksesta!
Kivalta ja hyödylliseltä tuntui kurssi, ensi viikkoa ootellessa harjoitellaan tänään opittua. Luulen, että ens viikolla muut koirat on jo tuttua huttua Lillalle. :) Ens viikolla alkaa myös pentuagi, jee!
Kivalta ja hyödylliseltä tuntui kurssi, ensi viikkoa ootellessa harjoitellaan tänään opittua. Luulen, että ens viikolla muut koirat on jo tuttua huttua Lillalle. :) Ens viikolla alkaa myös pentuagi, jee!
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Maailman kaunein :)
Lilla oli Sinillä hoidossa viikonlopun, kun itse olin häähulinoissa soittamassa. Lillaa ei yhtään haitannut jäädä Sinin ja koirakavereiden huomaan, häntä tötteröllä jätin sen perjantaina Espooseen tyttöjen hoiviin. Muru oli ollut superreipas ja rohkea, ja oli telminyt mukana menossa hienosti!
Sinin kaveri Emma Einamo otti näin ihania kuvia, iso kiitos Emmalle!
Sinin kaveri Emma Einamo otti näin ihania kuvia, iso kiitos Emmalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)