tiistai 11. lokakuuta 2011

Kuritonta agilitypossuilua :/

Noniin, eipä mennyt ihan putkeen tänään agitreenit! Tai alku meni ihan kaunihisti, uutena ohjaustekniikkana opeteltiin takaaleikkaus. Harjoiteltiin esteellä. Lilla irtosi ihan hyvin palkkakupille, eli hypytkin onnistuivat. Tehtiin myös kontakteja, puomia ja A:ta. Tämä sujui yhtä vauhdikkaasti kuin viime kerrallakin, ja jopa itse nenäkontaktikin oli jo varmemman oloista, varsinkin A:lla.

Hienostihan se siis sujui, kunnes piti lähteä yksitellen tekemään radanpätkää. Lilla keksi siinä vaiheessa että juu, ei oikeastaan vois vähempää kiinnostaa enään tää touhu, vaan paljon kivampaa ois mennä vaan leikkimään veikan ja jopa sen pienenpienen marsunnäköisen kanssa. Justiinsa juu... Ihan turhaan siellä huusin neidin nimeä, houkuttelin herkuilla yms. No, kun vihdoin päästiin asiaan ja radalle, se meni ihan hyvin. Tosin putkeenlähetykset ei tänään onnistuneet ollenkaan, Lilla piti laittaa aina putken suulle, niin siitä kyllä ampaisi reippaasti läpi. Ratana oli mutkaputki, josta hyppy puomin yli takaaleikkausta käyttäen, ja siitä vielä suoraan putkeen. Kaiken kukkuraksi, ihan kuin osoittaakseen mieltään, Lilla väänsi radan lopuksi kakat halliin. Puoli tuntia aikaisemmin kyllä neiti teki tarpeensa myös ulos, ja viisi minuuttia aikaisemmin välipisutkin ulos, mutta juu ei katsos kun just sillon oli muka hätä. Pitkin hampain siivosin niitä kahta kivikovaa kaninpapanaa sieltä hallista, ja mietin sakkomaksua...

Elina antoi ohjeeksi, että mun pitää olla kaikissa koirakontakteissa nyt tosi tarkkana, ettei Lilla saa mennä ominpäin moikkaamaan ja leikkimään. Eli sen pitää aina ensin tehdä mulle jotakin, josta palkkana se saa mennä leikkimään. Myönnän, oon lipsunut tässä, koska oon vaan yrittänyt rohkaista sitä sosiaalistumaan muiden koirien kanssa. No, nytpä täytyy ottaa kovempi kuri tähän asiaan.

Summa summarum, ei mitkään voittajafiilikset, mutta eiköhän se tästä taas... Meitä ennen oli treenaamassa sellainen 2,5v bortsu isäntänsä kanssa, ja se näytti meille vähän mallia. Siis wau! Koira oli ihan lunki, mutta käskystä suhasi menemään radanpätkiä täysillä, isännän seisoessa paikallaan ja antaessa ohjeita. Kyllä mekin joskus, tosin tämän päivän treenien perusteella se "joskus" on vuonna 2050...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti