Bloggailuhorroksessa

Oikein nolottaa, kun taas on vierähtänyt niin pitkä aika viime kirjoittelusta! Kai se on vähän niin, että kun nykyään "työkseen" päivät pitkät istuu koneella ja kirjoittaa, ei enää vapaa-ajalla jaksa datailla ja kirjoitella edes tänne. Eipä siinä, samaa vanhaa rataahan meidän elämä täällä kulkee, päivät ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Emäntä koittaa kirjoittaa ja surffailla tietokantaviidakossa, lukea kirjallisuutta ja pohtia diskurssianalyysin saloja, huoh... "Lapset" sitten koittavat kukin tavallaan auttaa; Ruu kehrää jalkopäässä, Lilla vie mua metsälenkeille ja pitää huolta siitä, että päivät ei ole tylsiä, ja Putti tarjoilee vastapainoa kirjoittamiseen muhkulla olemuksellaan ja sillä, että päivissä on ainakin yksi kiireetön "aivot narikkaan" -hetki. Mitä mä tekisinkään ilman mun laumaa. <3

Putin kanssa ollaan päästy treeni-ihmetyksistä tuloksiin; haluttomuus ei johtunut mistään muusta kun testailusta; kunhan käytiin keskustelu siitä, että kaksi kertaa viikossa sileellä työskentely ei voi olla armon herralle liikaa... Ja kas, taas toimii! ;) On se vaan niin huvittava otus. Nyt pidän kiinni siitä, että ne kaksi kertaa, kun oikeesti treenataan, tehdään kunnolla ja lintsaamatta, loput päivät voidaankin sitten ottaa rennosti maastoillen, liinassa, tai mitä vaan.  Toivotaan nyt, että joko a) kelit pysyy plussan puolella, jotta kenttä ei jäädy, tai b) tulee pakkasta ja lunta niin, että päästään hankitreeneihin! Jompaa kumpaa odotellessa ollaan tyydytty pitkiin kävelyihin, mäkikiipeilyyn ja käynnissä työskentelyyn.

Lillan kanssa mennään edelleen teemalla "onni täällä vaihtelee"... Toisina päivinä se on itse kullanmuru, ja hämmästyttää mua mielettömällä taitavuudellaan ja kuuliaisuudellaan, ja sitten toisina päivinä käydään pohdintoja siitä, mitä tarkoitti luoksetulo tai kontaktinotto... Välillä oon ihan avuton ja helisemässä sen kanssa, kun tuntuu, että se ei tottele ollenkaan! Kaipa se kuuluu tähän kasvun vaiheeseen. Kasvamisesta puheenollen, hurjaa muutosta ei edelliseen. Korkeuskasvu on jumahtanut paikalleen, eikä painoakaan ole kertynyt kuin sen vähän yli 10 kiloa. Taitaa se jäädä aika pieneksi tytöksi, mikä on ihan mukavaa. Vertailun vuoksi; sisarusten blogeista luin, että Luca-veli painaa 15 kiloa ja Liinu-siskokin 12... Tästä eteenpäin aionkin vastata kysymykseen koosta että: "Se on sopivan kokoinen!" :)
Yritän päivittäin pitää huolta siitä, että Lilla saa aktivointia jossakin muodossa. Kaipaan jo silti pentukurssien tuomaa rytmiä ja harjoittelua, tuntuu, että sekä itse että koira taannutaan tässä kun ei olla päästy jatkamaan harrastamista yhdessä. Agilityn jatkokurssipaikasta ei ole kuulunut mitään, ja alan jo tuskastua; kalliit kurssit, eikä edes ilmoittautumista oteta vastaan! Mietinkin tässä, miten se homma siis toimii noiden agility-seurojen kanssa? TSAU, ATT? Miten pääsee alkuun, ja mikä ois hyvä seura? Lisää agilitya, kiitos!
Luin myös muista harrastuslajeista, ja kiinnostuin rally-tokoilusta. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis tokoilua, mutta pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja koiran häntä vispaten! Lukekaa lisää netistä, jos kiinnostuitte. ;) Pentukurssin vetäjä Paula Speer voitti koiransa kanssa Rally-tokon alokasluokan täysillä pisteillä vuonna 2010. Huomasin, että Paulalla alkaa ensi vuoden alussa alkeiskurssi, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja testaamaan, miltä laji vaikuttaa! Lajihan tukisi kyllä mahtavasti myös agilityn harrastamista.

Viime päivät on kuluneet koiramenoissa, kun Sini Nupun ja Pikin kanssa oli meillä vierailulla. Maanantai-iltana oltiin laumalenkillä: Anitan perrot Elli ja Inez, Sini, Nuppu ja Piki, ja minä ja Liltsu. Vauhtia riitti, ja Lillan kuulo ja tottelevaisuus hävisivät Itäharjun metsään kuin pieru Saharaan koirien painellessa pitkin tietä ja metsiä. Samalla ensilumi sateli maahan, mutta eipä Lilla ehtinyt moista ihmettelemään.
Seuraavana aamuna kummasteltiin jo valkoista maata, ja aamulenkki sujuikin Lillan osalta poskisurffaillen, eli peppu ilmassa ja naama maassa se ryömi eteenpäin ja nuuskutti lunta! :D Lenkin jälkeen lähdettiin itsenäisyyspäivän viettoon Tampereelle koiranäyttelyyn! Koiraosastolla matkasivat siskokset Inez ja Nuppu, ja hurraamaan lähtivät mun lisäksi kasvattaja-Liisa sekä tietysti koirien omistajat Anita ja Sini. Monenlaista perroa (ja muutakin nelijalkaista) oli Niihamaan maneesi pullollaan, ja tytöt saivat molemmat hienot tulokset EH (Erittäin Hyvä). Kiva näyttelypäivä, vaikkakin on sanottava, että se näyttelytouhu ei kyllä taida olla ihan mua varten. Luulen, että Lilla on samaa mieltä. ;) Loppupäivän koirat kuluttivat leikkien keskenään, ja meidän kanssa sohvalla röhnöttäen.
Tänään lintsasin (taas, tuhma!) kirjoittamiselta, ja oltiin aamupäivä tallilla. Lilla ja Möykky kirmailivat tuttuun tapaan pitkin tallia ja pihaa, ja me käytiin Lauran kanssa maastokäpsyttelyllä.



Vielä kuva-aineistoa:

Näyttelijät ja näyteltävät

Anita ja Inez (toinen vas.)

A&I

Sini ja Nuppu (eka vas.)

S&N

Sohvanvaltaajat :)