torstai 29. syyskuuta 2011

Rohkeaa ja vähemmän rohkeaa

Taas tänään sain itseni kiinni ihmettelystä, kuinka aika on taas hujahtanut, ja siinä ajassa myös pieni koirani. Sehän on jo iso kuin mikä, ja osaa vaikka mitä! Ollaan saatu paljon kommenttia siitä, että Lilla on niin paljon rohkaistunut. Ja onhan se, suurin kiitos pentukursseille. Aina välillä oikein hämmästyn, miten reipas ja viisas mun pikkukoira onkaan! Inkeri oli kuusiviikkoisen Kerttu-vauvelin kanssa meillä lounaalla. Lilla haisteli Kertun varpaita hyvin kainosti, mutta muuten oli aika välinpitämätön. Jossain vaiheessa olin Kerttu sylissä sohvalla, niin johan yksi reipas vauvanhoitaja oli tikkana paikalla. Lilla oli mun selän takana, ja laittoi päänsä mun olan yli. Siinä me sitten poski poskessa kiinni hoidettiin yhdessä Kerttua! :)
Tapahtui meille yksi harmillinenkin juttu. Olin eilen lähdössä töiden jälkeen tallille. Pihalla leikki paljon lapsia, niinkuin yleensä. Lillahan on alusta asti kaikista eniten aristellut juuri riehuvia ja leikkiviä lapsia. Noh, päästiin portille, ja siinä joku lapsista naputteli kännykkään jättimäinen leija kainalossaan. Pyysin kauniisi, voisiko hän vähän väistää, jotta mekin mahduttaisiin portista. Lapsi kääntyi yhtä-äkkiä ja vetäisi jättimäisen leijansa ilmaan. Lilla pelästyi ihan hulluna, pääsi multa irti remmistä, ja juoksi paniikissa vinkuen koko matkan takaisin meidän ulko-ovelle. Siellä se sitten tärisi ja mulkoili. Mietin pikaisesti mitä kannattaisi tehdä, ja lähdin "laiskasti" kävelemään ovelle päin, mutta jäin seisomaan noin puoliväliin. Sitten huusin Lillan mun luo, ja se juoksikin hullua vauhtia mun jalkoihin. Lähdin siitä sitten coolisti kävelemään takaisin portille vastahakoisen koiran kanssa. Päästiin portista ja lapsen ja leijankin ohi. Ajattelin, että ehkä se ei ollutkaan niin paha, kunnes tänään lähdettiin ihan samalla tavalla ulos ovesta lasten leikkiessä pihalla. Lilla jähmettyi ovelle ja luimisteli siinä. Great, ollaan siis suunnilleen aloituspisteessä tämän lapsiasian kanssa. Houkuttelin sen mukaani, ja ihan ylihullunpaljon kehuin ja hihkuin, kun tuli mun kanssa pihan poikki suunnilleen asiallisesti. Katsotaan, kuinka pitkä savotta tästä lapsiin suhtautumisesta tulee, että päästään edes sille tasolle millä jo oltiin...

1 kommentti:

  1. Eipä ihme, että Lilla pelästyi. Vaikka en koirista mitään ymmärräkään, niin minusta tuo oli hienosti hoidettu tilanne. Harmi, että Lilla muisti pelottavan leijan vielä seuraavana päivänä. Toivottavasti se tottuu vähitellen lapsiin ja unohtaa koko jutun.

    Laitoin sinulle ruusuja.

    VastaaPoista