Inkeri ja Jari kävivät ihastelemassa Lillaa aamupäivällä, Lilla sai lahjaksi sikahienon pinkin matka- juomapullo-kuppi-systeemin! Tulee tarpeeseen, kun me ollaan melkoisia reissuroopeja jo. ;) Käytiin kaverin tallilla katsomassa valmennusta ja tutustumassa uusiin hajuihin. Lilla on kyllä mielettömän hyvin tottunut tähän tallielämään, se oli ihan lunkisti, katsoi viileän paikan tallista ja kävi siihen tutimaan. Lähtiessä laitoin Lillan autoon jo odottamaan, että sanon heipat. Avasin takaoven, jotta ilma pääsee kiertämään takaluukkuun. Seisoin tallissa, ja yhtä-äkkiä joku pieni ruskea karvainen jolkottaa coolisti talliin, istuu mun kengän päälle ja katsoo nappisilmillään: "äiti, emmä jaksanu oottaa tuolla autossa yksin". Karkulainen oli tullut jostain koiraverkon ja takaikkunan välistä, ja sit takaovesta ulos! Ei auttanut muuta kun sanoa kaverille heipat, lastata koira uudestaan autoon ja matkaan. Olin ihan varma, että se kokeilee samaa uudelleen, mutta ei, kotimatkan Lilla makasi tyytyväisenä omalla osastollaan. Missä emäntä, siellä Lilla. :)
Nyt on ruoka ruvennut mukavasti jo maistumaan, jes! Vaihdoin kermaviilin raejuustoon, ni johan uppoo nappulat. Mietin myös, millä herkulla saisin Lillan motivoitua, se kun ei perusta noista palkkaamiseen tarkoitetuista koirannameista. Ostin sitten paketin nakkeja kaupasta, jeps, kyllä toimii! Tuleekohan meille maagiseksi taikasanaksi "nakki"...? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti