Lilla, possujen sukua?

Neitiä ei voi ainakaan hienohelmaksi syyttää, siitä todisteena tämänaamuinen aamutalli... Olen miettinyt tuota siansaparon syvintä olemusta jo aikaisemminkin, mutta nyt possuteoriani sai vahvistusta. Lilla nimittäin löysi tallinpihan ainoan liejuvellilätäkön, ja siis, "ootteko hei koskaan kokeilleet, kuinka siistiä sinne on sukeltaa, juosta läpi, vaihtaa ilmassa suuntaa ja lätsähtää takaisin keskelle liejua??? Ja tietysti vielä tämän performanssin jälkeen juosta täysiä päin mammaa!" :D En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, taisi se olla enemmän jälkimmäistä. Onneksi tallilla on kunnon vesikarsina, jossa on isommatkin pedot taltutettu mudasta. Ei muuta kun koira karsinaan, letkusta lämmintä vettä ja koiran pesu. Lilla näytti ihan maansa myyneeltä, mutta ei auttanut söpistelykatseet, minun autoon ei moinen liejukasa pääse! Harmittaa jälkeenpäin, kun en tajunnut ottaa kuvaa tuosta mutahirviöstä! Mukava aamutalli kuitenkin, Lillaa on hauska katsoa kun se selvästi nauttii kun saa touhuta ja juosta mukana. Sen bravuuriksi on muodostunut heinien laitto: heinäkassi myttyyn, ja itse makaamaan siihen päälle. Ainiin, tarviiko ne heinätkin siis laittaa johonkin?

Kun päästiin kotiin, oli mun vuoro päästä suihkuun. Lilla kertoi mielipiteensä siitä, että joutui odottelemaan oven takana. Oli ihan kiltisti ja hiljaa juu... syykin selvisi, kun oli uloslähdön aika; tyttö oli hakenut mun kengän, ja peitellyt sen omaan petiinsä peiton ja pehmolelun väliin :D. Melkoinen velmu tuo minun kippurahäntä :)

Tähän vielä kuva mun tytöistä eilisillalta, aika samankokoisia ovat tällä hetkellä