Agilityhuumaa ja ruokintapäivitystä

Pitkästä aikaa taas kuulumisia (mihin se kaikki aika oikein kuluu??)! Työnhaun ohessa olen ehtinyt nautiskelemaan kesästä, lähinnä heppojen ja koiruuksien kanssa (mitäs sitä ihminen muuta...). Kaikenlaiset suunnitelmathan oli mielessä, et "sitku gradu on paketissa niin..." No, ehtiihän sitä myöhemminkin virkkaamaan vauvanpeittoa, siivoamaan komeroita ja maalaamaan huushollia... ;)

Hummat voivat paksusti, molemmat hepat mussuttavat laitumella heinää niin, että satulavyöt ei meinaa mennä kiinni! :D Molemmat pojat on liikkunu hieman, noh, laiskasti, mutta kaipa se on kesäloma niillekin suotava. Putille kyllä tällainen harvempi liikkuminen sopii; se on joka kerta superhyvä ratsastaa sileällä, hyvillä mielin tekee hommia ja tulostakin syntyy. Juhannusaattona nimittäin, neljän vuoden laukan rakentamisen jälkeen, laukka nousi lantionsiirrolla! Siis WAU! Hieno poika <3. Alpo on ollut superkiltti käsiteltävä, mikä on yllättänyt niin mut, muut tallilaiset kuin omistaja-Sininkin. Tosin se kyllä ottaa takas sit ratsastuksessa, sillä voi taivas sitä testaamisen määrää!! Mm. viime viikolla keskusteltiin 10 minuuttia pelkästään siitä, pitääkö hevosten myös siirtyä käynnistä raviin... Huoh. Melkoinen punkero pukkikone tuo Alpo...

Lillan kanssa ollaan päästy taas agilityn makuun ihan uudella innolla, jes! Itse olen tehnyt kotiläksyjä paljon tekniikan osalta, ja ahkerana olen myös istunut kisakatsomossa niin SM-kisoissa Tikkakoskella (Kiitos Liisalle huippureissusta!!) kuin Tuorlan juhannuskisoissakin oppimassa. Liityin myös Mynskiin, jotta pääsen treenailemaan tasokkaalle kentälle. Sunnuntain Bonachon-treenit ovat menneet vaihtelevasti: edellisellä kerralla Lilla vihelteli itsekseen että "juokse ite mamma niiden nakkien ja rotttien perässä, ei vois vähempää kiinnostaa!", kun taas viime sunnuntaina me oltiin tosi hyviä! Jäi kyllä niin hyvä fiilis! Kisareissuista jäi kyllä sellainen polte, että jos ennen en oo ollu varma, haluunko ikinä kisata lajissa, niin nyt kyllä oon aika varma, että haluan... Olkoon se kisa sitten Mynskin epikset vaikka näin alkuun. :D Tikkakosken myyntikojuista lähti mukaan treenitaskut mulle ja Hurtta Outletista Lillalle musta Hurtan fleecehaalari viidellä eurolla! Talven tuiskuja odotellessa. :) Niin, ja sai Lilla tuliaisiksi myös kolme uutta pehmolelua, nekin maksoi yhteensä vaan vitosen. Kyllä meidän nyt kelpaa treenata ja leikkiä! :)

Joka päivä tehdään töitä edelleen Lillan kanssa myös sosiaalistamisessa, ja kyllä se koko ajan paraneekin. Entistä nopeammin ihmisille huutaminen muuttuu ensin välinpitämättömyydeksi ja siitä sitten jo ihan kaveeraamiseksi, myös ennen niin pelottavien miesten ja lasten kanssa.

En ole tainnut muistaa kirjoittaa meidän eläinlääkärikäynnistäkään 1-vee -rokotusten osalta. Ensin Lillaa perinteisesti pelotti hirmuisesti lääkäritäti, mutta kun mä lähdin hetkeksi päydän äärestä hakeakseni rokotuskortin laukusta, Lilla huomasikin, että ei maailma siihen kaadu vaikka lääkäritäti pitäiskin vähän kiinni eikä mamma. ;) Neulojen rapistelu tekikin sitten jo uteliaaksi, ja rokotukset Lilla otti entiseen tapaan, hiirenhiljaa ja rennosti. Lääkäri totesi Lillan olevan aika hoikassa kunnossa (jep, tiedetään...) mutta kuulemma se ei ole huolestuttavaa, koska se on vielä kaikin puolin niin pentumainen ja kaikesta päätellen aktiivinen. Kunhan juoksut alkaa ja aikuisuus iskee, niin pyöreyskin tulee siinä samassa. Lääkäri suositteli kuitenkin kokeilemaan ruokaa, jossa on paljon rasvaa ja energiaa. Niinpä penturuoan kohta loppuessa käytiin Mustissa ja Mirrissä eilen, ja mukaan tarttui Royal Caninin Medium Adult Sensible, herkkämahaisten ruoka, jossa on paljon rasvaa. Ainakin se näyttäis olevan maistuvaa, sillä Lilla syö sitä tosi mielellään. Samalla reissulla Lilla sai uuden puolikuristavan pannan, kirkkaan oranssin Hurtta Lifeguard -pannan. Se onkin kiva ja helppo käyttää, pääsi heti käyttöön remmilenkeille. :) Olis siellä kaupassa ollut kaikenlaisia sikahienoja nahkapantoja timangeilla ja tikkauksilla, mutta hmm, missä me sellaista pidettäis, tallilla? Metsässä? ;) Hypistelin myös uusia Rukka-sadetakkeja, olivat aika hienoja, mutta jääköön vielä kauppaan...

Joka tytöllä pitää olla kesäponiini :)

Paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana! Nuppu ja Patu olivat vauvantekohommissa ensin Vaasassa ja sitten vielä Mynämäessä, mutta vauvelit jäi tällä kertaa vain harjoittelun asteelle. Nuppu ehti olla meillä hoidossa puolitoista viikkoa, ja ehdin jo tottua kahteen koiraan mukavasti. :) Keskiviikkona kuitenkin palautin Nupun takaisin kotiinsa.

Team vauvantekohommat, tosin Lilla oli lähinnä matkamaskotti ja kolmas pyörä!

Nupun ja Lillan vesileikkejä :)

Torstaina Sinin ja mun suunnitelmat toteutuivat, ja Alpo, Sinin oma silmäterä, tuli mulle kesämieheksi! Alpo on mulla siis ylläpidossa nyt kesän, niin Sini saa rauhassa laittaa elämän oordinkiin. Ja mullehan tämä järjestely kelpaa, mitäs työttömällä maisterilla ois parempaa tekemistä kuin harrastaa kahden humman voimin! :) Alpo on siis 7-vuotias hienoliikkeinen suomenhevosruuna, haasteellinen mutta ah niin palkitseva sitten kun me päästään sopusointuun... ;) Alpon siirto kesämökille sujui hienosti, herra seisoi tosi nätisti koko matkan, ja eka ilta ja aamu on sujunut tosi mallikkaasti! Tästä se lähtee. :) Seuraavaan postaukseen laitan kuvan kesäponiinista, nyt ei tähän hätään vielä ole.

Illalla kävin vielä yhteislenkillä Putin ja Lillan kanssa. Lenkin jälkeen pääsin traktorin perään laittamaan perunaa maahan! Olipas kivaa! Ja mietin siinä, että ennen vanhaan sekin työ tehtiin hevosvoimin! :)


 Ja lopuksi, tätä kirjoittaa tuore filosofian maisteri, tänään sain todistuksen käteen! Skål! :)