Suuren surun mainingeissa ei ole oikein ollut voimia tehdä kuin pakolliset päivän työt. Blogikin on jäänyt ihan paitsioon; innokkain lukija on poissa. Elämä kuitenkin jatkuu päivä kerrallaan, ja arki palaa pikkuhiljaa uomiinsa. Onneksi mulla on rakkaat eläimet ympärillä, ilman niitä tää kaikki olis vieläkin vaikeampaa. Ihmettelen joka päivä, kuinka tunneälykkäitä nuo eläimet ovat.
Lillan kanssa käytiin viikko sitten ekaa kertaa rallytokossa. Se oli hauskaa ja hyödyllisen oloista. Harjoiteltiin kontaktinottoa, saksalaista käännöstä, sivulta eteentuloa ja odottamista. Nyt ollaan kotona treenattu samoja juttuja. Lilla on nopea oppimaan!
Putin talviloma on loppu, ja ollaan maastoiltu kelien sallimissa rajoissa. Eilen oli kauhea tuuli, mutta silti hieno aurinkoinen keli. Kääriydyttiin filtteihin ja kaulaliinoihin, ja tehtiin kunnon lenkki tuulesta huolimatta. Kivaa oli! Putin hieno luonne tuli tälläkin kertaa esiin; päästiin turvallisesti kotiin, vaikka matkalla paukkui, rätisi ja viuhui. Suomenhevonen <3
Tänään päästiin ekan kerran tänä talvena pellolle ravailemaan, voi sitä nautintoa! Vielä vähän lisää lunta, niin hankitreenit voi alkaa! Tälläkin hetkellä pellolla on mukava viipottaa menemään, taidan ottaa Lillan mukaan riehumaan ens kerralla... :)
Perjantaina kävin Liisalla Mynämäellä kahvilla, ja tekemässä tuttavuutta kahden mammalomalle saapuneen koirulin, Emman ja Iineksen kanssa. Inez olis vaikka lähtenyt mun matkaan, mutta Emman oma mamma oli moikkaamassa, niin mä olin ehkä vähiten kiinnostava. Kyllä me sit vähän tutustuttiin, kun Emman mamma oli lähtenyt. Nyt vaan jännitetään vauvauutisia!
Eläinten lomassa oon yrittänyt uurastaa gradun parissa, hitaasti mutta varmasti... Samaan aikaan paineet työnsaantiin ovat kovat, eli illat kuluvat työhakemuksia vääntäessä.
