sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Reissuroope Lilla :)

Meillä on ollut melkoinen reissu- ja sosiaalitumisviikonloppu, josta jäi tosi hyvä mieli! Lilla rohkaistuu päivä päivältä, taas ollaan montaa hyvää kohtaamista ihmisten ja koirien kanssa rikkaampia.

Eilen käytiin Maskun kuntoutuskeskuksessa moikkaamassa äitiä ja ihmettelemässä pyörätuoleja ja hassusti käveleviä ihmisiä! Lilla sulatti äidin sekä huonekaverin sydämet! Ja jäätiinpä meitä kuulemma kyselemäänkin, että "joko sun tytär ja se ihana koira lähtivät?" ;)
Huilattiin hetki kotona, ja sit otettiin kuono kohti Lohjaa ja Marjon mökkiä. Siellä meitä odotti lisää ihailijoita ja hurjan jännittävä skyenterrieri (Lilla mietti, onko se jalkarahi, jättimoppi vai mikä!). Jesper ei ollut ihan varma, tykkäsikö se Lillasta vai ei, joten oltiin aika varovaisia koirien tutustuttamisessa.

Marjo ihailee Lillaa:

Vesimyyrä

Laiturilla


Tänään aamupisulla me tutustuttiin kahteen hurmaavaan mäyräkoiraan, joista Lilla tykkäsi tosi paljon, ja oli oikein rohkea! Näköjään koirien omistajat menee Lillan mielestä samalla kaavalla kuin koiratkin; koska mäyrikset oli ihania, myös niiden omistaja oli sellainen, että sitä uskalsi heti mennä moikkaamaan!
Oltiin melkein koko päivä Salossa Horse Showssa ihmettelemässä hienoja hevosia, ihmisiä, hajuja ja hälinää. Lilla keräsi tosi paljon huomiota. Moni tuli ihastelemaan ja kysymään Lillan rotua. Kehuja se sai myös hyvistä hermoistaan; ihmiset jaksoivat kehua, kuinka se ottaa niin lunkisti kaiken hälinän. Kisoista löytyi myös yksi herra, joka kehui omistavansa kaksi perroa, hän oli erityisen ihastunut Lillaan, tietysti! ;) Luulen, että taisi perrot saada aika hyvää pr:ää Lillan ansiosta tänään! Inkeriltä lahjaksi saatu matkajuomapullo- ja kuppi oli muuten tosi kätevä reissussa mukana!

Kisaturisti ottaa rennosti:

Lillan mäyräkoirapäivä sai jatkoa iki-ihanasta Mauri Mäyräkoirasta (sen nimi oli oikeesti Mauri!!), joka oli superkohtelias herrasmies. Lilla tykkäsi kovasti Maurista! Oliko aamuiset mäyrikset tehneet jo valmiiksi sijaa Lillan mäyrisviehtymykselle.. :D

Mauri ja Lilla



Kisoissa oli kivaa, ratsukot hyppäsivät hienosti! Radat tosin taisivat olla aika teknisiä, sillä joka luokassa tuli tosi vähän nollia. Taisi itsellenikin tulla pieni himo taas hyppäämään! Lisäksi paikkahan on nostalginen, sillä siellä oltiin Putin kanssa ekan kerran kisoissa! :)

Tunnelmaa


Kun tultiin kotiin, jätin väsyneen tirriäisen nukkumaan, ja lähdin itse tallille. Oli ihana viettää Putin kanssa aikaa ihan kaksin! Käytiin maastolenkillä ihanan seesteisessä ilta-auringossa. Putti kävi aika kuumana, mutta hyvällä tavalla, ja pysyi hyvin hanskassa hackamorellakin. Hypättiin teatraalisesti ojan yli (Putin mielestä siinä oli vähintäänkin vallihauta...) ja laukattiin latotien ruohikossa! Aika ihanaa :)

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ensimmäinen viikko takana

Äsken oltiin Lillan kanssa iltatöpsöttelyllä lähimetsässä. Aika väsynyt tyttö oli edelleen, päivän leikit tekivät tehtävänsä. :) Töpsöttelyn lomassa ehdin mietiskellä, että vautsi, nyt on eka viikko meidän yhteiseloa jo mennyt kuin lentäen! Kuinka paljon sitä onkaan jo viikossa kiintynyt tuohon pieneen ruskeaan karvakasaan! Miten paljon se on oppinut uutta ja ollut monessa mukana, vain viikossa! Vähän pelottavaa melkein, miten se on jo nyt jättänyt lähtemättömän tassunjäljen sydämeen. :) Nyt kun se tuossa tuhisee jaloissa, tiedän miksi jaksan taas huomenna herätä klo 06.00.

Minun oma sikkurahäntä <3

Superhieno sosiaalistumispäivä! :)

Tänään on ollut hieno päivä pikku-Lillan elämässä, luulen, että tuon muihin koiriin ja ihmisiin sosiaalistumisen kanssa mentiin harppaus eteenpäin! Aamulla jo meitä vastaan tuli samassa rapussa asustelevat villakoirat Ella ja Iina, jotka olivat todella fiksuja ja rauhallisia. Myös villisten omistaja osoittautui fiksuksi tyypiksi, ja niin saatiin hieno kohtaaminen Lillan ja villisten kanssa. Villikset pääsivät yksitellen varovasti haistelemaan Lillaa, ja jo hetken kuluttua Lilla pyysi niitä leikkiin! Liekö villisneidit lämmittäneet Lillan sydämen, mutta kas vain se juoksi niiden omistajankin syliin antamaan pusuja! Katsoin ihan ihmeissäni, noin se ei ole vielä tehnyt kuin Ilkalle ja Liisalle. :)
Päivällä lähdettiin treffaamaan sisko-Liinua Turkuun. Mentiin metsään koko konkkaronkka: Tuija, minä, Tuijan ensimmäinen koira Inca (myös Pekin jälkeläinen) ja naperot. Vitsit niillä oli hauskaa telmiä ja leikkiä metsässä! Naperot tunnistivat samantien toisensa, ja mikä parasta, myös kohtaaminen Incan, ison ja vieraan koiran kanssa meni superhienosti! Myös Tuijaa Lilla tervehti vähintäänkin yhtä reippaasti kuin villistätiä, mutta Tuija taiskin olla tuttu jo vauvala-ajoilta. Käytiin vielä lopuksi jännittävällä hissiajelulla Tuijan kotiin, jossa koirat hetken söivät luita ja leikkivät. Lilla oli Tuijan kotona kuin omassaan, eipä tosiaan jännittänyt uusi paikka pätkääkään! Tuijan sanoin: "Kyllähän tuo kolmaskin koira tässä menis." Tosin Inca katsoi emäntäänsä sen näköisenä, että toista vauvaa ei tähän laumaan tule, piste. :)

Kiitos Tuijalle seurasta, otetaan pian uusiksi! Tässä vielä kuvia kivasta päivästä:

 Liinu oli hieman huolestunut, että huomasiko emäntä ollenkaan, että nyt on väärä koira sylissä...

Myyräsiskokset (siskokset kuin myyräkset :))




Pienet söivät sopuisasti samaa luuta, Inca piti huolen omastaan

torstai 28. heinäkuuta 2011

Lilla, possujen sukua?

Neitiä ei voi ainakaan hienohelmaksi syyttää, siitä todisteena tämänaamuinen aamutalli... Olen miettinyt tuota siansaparon syvintä olemusta jo aikaisemminkin, mutta nyt possuteoriani sai vahvistusta. Lilla nimittäin löysi tallinpihan ainoan liejuvellilätäkön, ja siis, "ootteko hei koskaan kokeilleet, kuinka siistiä sinne on sukeltaa, juosta läpi, vaihtaa ilmassa suuntaa ja lätsähtää takaisin keskelle liejua??? Ja tietysti vielä tämän performanssin jälkeen juosta täysiä päin mammaa!" :D En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, taisi se olla enemmän jälkimmäistä. Onneksi tallilla on kunnon vesikarsina, jossa on isommatkin pedot taltutettu mudasta. Ei muuta kun koira karsinaan, letkusta lämmintä vettä ja koiran pesu. Lilla näytti ihan maansa myyneeltä, mutta ei auttanut söpistelykatseet, minun autoon ei moinen liejukasa pääse! Harmittaa jälkeenpäin, kun en tajunnut ottaa kuvaa tuosta mutahirviöstä! Mukava aamutalli kuitenkin, Lillaa on hauska katsoa kun se selvästi nauttii kun saa touhuta ja juosta mukana. Sen bravuuriksi on muodostunut heinien laitto: heinäkassi myttyyn, ja itse makaamaan siihen päälle. Ainiin, tarviiko ne heinätkin siis laittaa johonkin?

Kun päästiin kotiin, oli mun vuoro päästä suihkuun. Lilla kertoi mielipiteensä siitä, että joutui odottelemaan oven takana. Oli ihan kiltisti ja hiljaa juu... syykin selvisi, kun oli uloslähdön aika; tyttö oli hakenut mun kengän, ja peitellyt sen omaan petiinsä peiton ja pehmolelun väliin :D. Melkoinen velmu tuo minun kippurahäntä :)

Tähän vielä kuva mun tytöistä eilisillalta, aika samankokoisia ovat tällä hetkellä

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Minä olen siellä missä emäntäkin, piste.

Inkeri ja Jari kävivät ihastelemassa Lillaa aamupäivällä, Lilla sai lahjaksi sikahienon pinkin matka- juomapullo-kuppi-systeemin! Tulee tarpeeseen, kun me ollaan melkoisia reissuroopeja jo. ;) Käytiin kaverin tallilla katsomassa valmennusta ja tutustumassa uusiin hajuihin. Lilla on kyllä mielettömän hyvin tottunut tähän tallielämään, se oli ihan lunkisti, katsoi viileän paikan tallista ja kävi siihen tutimaan. Lähtiessä laitoin Lillan autoon jo odottamaan, että sanon heipat. Avasin takaoven, jotta ilma pääsee kiertämään takaluukkuun. Seisoin tallissa, ja yhtä-äkkiä joku pieni ruskea karvainen jolkottaa coolisti talliin, istuu mun kengän päälle ja katsoo nappisilmillään: "äiti, emmä jaksanu oottaa tuolla autossa yksin". Karkulainen oli tullut jostain koiraverkon ja takaikkunan välistä, ja sit takaovesta ulos! Ei auttanut muuta kun sanoa kaverille heipat, lastata koira uudestaan autoon ja matkaan. Olin ihan varma, että se kokeilee samaa uudelleen, mutta ei, kotimatkan Lilla makasi tyytyväisenä omalla osastollaan. Missä emäntä, siellä Lilla. :)

Nyt on ruoka ruvennut mukavasti jo maistumaan, jes! Vaihdoin kermaviilin raejuustoon, ni johan uppoo nappulat. Mietin myös, millä herkulla saisin Lillan motivoitua, se kun ei perusta noista palkkaamiseen tarkoitetuista koirannameista. Ostin sitten paketin nakkeja kaupasta, jeps, kyllä toimii! Tuleekohan meille maagiseksi taikasanaksi "nakki"...? :D

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sukukokous :)

Eilen oltiin aamulla tallilla käymässä, tiesin, että kengittäjä on tulossa niin sinne oli hyvä mennä ihmettelemään ääniä ja ihmisiä. Lilla oli superrohkea, edes kenkien takominen alasinta vasten ei saanut pikkuneitiä pelkäämään! Käytiin laittamassa hevosille vedet tarhoihin, ja Lilla juoksenteli coolisti Putin tarhaan haistelemaan! Onneksi tuli heti juosten pois kun kutsuin, täytyy vähän opetella vielä, että hevosten tarhat eivät ole koirien temmellyskenttiä...

Iltapäivällä lähdettiin Mynämäkeen. Liisa pyysi meitä tulemaan leikkikaveriksi sisko-Lululle, joka vielä odotteli omaa kotiaan. Lilla on jo aika kivasti autossa, vinkuu pari ekaa minuuttia, ja sen jälkeen on ihan hiljaa koko matkan! Liisan ja Ilkan luona Lilla oli ensimmäiset minuutit vähän ihmeissään, mutta Lulun nähdessään ilmassa oli jälleennäkemisen iloa. Laitettiin pennut ulos pentuaitaukseen telmimään. Kun Lilla tajusi, keitä Ilkka ja Liisa siis olivatkaan, se hullaantui ihan täysin! Sitä riemua oli hauska katsoa. :)

Kun vielä veli-Laku-Poku liittyi mukaan sukukokoukseen, pentubileet - ja riehakointi - oli melkoista sekamelskaa! Pokusta on kuoriutunut aikamooinen äijä kaikkine elkeineen, mutta myös pikku-Lilla sai tutussa seurassa takaisin omia emännän elkeitään, ja Lilla laittoikin pariin otteeseen Pokua kunnolla ruotuun. Mun pikku pirttihirmu <3




Tultiin myöhään illalla kotiin, Lilla oli aivan rättipoikki kaikesta leikkimisestä. Yö meni mukavan rauhallisesti minun kuorsatessani sohvalla, ja Lillan sohvan vieressä lattialla.

Mitäs me tänään keksittäis? Tää lomailu on kyllä aika mukavaa, kun aamulla ei heti ole aikataulua valmiina. Hmm, siivoisko vaatekaappia vai lähdettäiskö me Lillan kanssa treffaamaan jotain kaveria? Taidetaan ottaa pieni tuumaustauko, ja jatkaa vähän vielä unia saman peiton alla. :) Illalla mennään pitämään Elinalle ja Putille tuntia, Lillakin pääsee coutsaamaan!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Lilla, pieni rohkea tallikoiran alku

Tapahtumaketju alkoi jo 3.30 yöllä kun Lilla päätti, että nyt ei muuten mamma nukuta vaan leikitään hepulikohtauksen saattelemana. "Jos et leiki, puren sinulta korvat, nenän, tukan, peiton ja kaiken mihin ikinä keksin naskalini upottaa!" Mä tungin ensimmäistä lelua, joka käteeni osui, puolustukseksi hyökkäykselle... Ja hepulin innostama pentu ei sit ihan heti rauhoittunut... Tästä seurasi, että aamulla en herännyt kuudelta vaan vasta puoli seitsemältä, jolloin aamupisut tuli komeasti hepulin jälkeisten yöpisujen seuraksi paperille. Mentiin siitä sit heti herättyämme kuitenkin ulos, jatkettiin hetki unia ja sit metsäretkelle.
Metsäilyn jälkeen laitoin tytön autoon, ja nokka kohti tallia. Tallilla meitä odotti monta uutta jännittävää ihmistä, hummaa, hajua, kanojakin (!). Lillaa jännitti, mutta ei saanut mitään piippauspaniikkeja, josta olin jopa vähän ihmeissäni! Laitoin Lillan hetkeksi autoon yksin odottamaan, se ei ollut yhtään hyvä juttu Lillan mielestä, ja se oksensi autoon. Liikkuvassa autossa ei Lilla ole vielä koskaan oksentanut. Mamman syli oli paras syli, mutta malttoi Lilla jäädä tallin emännän, Tarjan, hoitoon hetkeksi, jotta sain hommat tehtyä ja Putin hoidettua. Lilla hurmasi tietysti koko tallin porukan, niin kuin odotettavissa olikin. ;) Yllättävän lunkisti Lilla suhtautui hevosiin. Lopuksi käytiin vielä sanomassa Putille heipat ihan läheltä, Tarja nappasi kuvan:





Putti oli herrasmies Lillaa kohtaan, kuten tapoihin kuuluu. :)

Siinä tais olla tarpeeksi äksöniä tälle päivälle! Nyt mun jaloissa tuhisee hyvin väsynyt pieni tallikoiran alku. Tänään ohjelmassa on enää pieni kävelylenkki ja leikit, pisut ja pusut. :)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Tästä se lähtee :)

Jännä päivä takana! Käytiin metsässä tepsuttamassa ukkosilman jälkeen, Lilla villiintyi entiseen malliin, ja suhahteli pitkin märkää metsää. Kotiin tullessa lattialla nukkui märkä, väsynyt ja onnellinen vesikoira. :) Iltapäivällä käytiin istuskelemassa Volvon takakontissa, ja kun Lilla näytti ottavan sen ihan lunkisti, käytiin miniajelulla koira takakontissa. Pientä vikinää kuului välillä, mutta yllättävänkin pienen konsertin säestyksellä päästiin takas kotiin. Huomenna me lähdetäänkin sitten autolla tallille ihmettelemään hummia!
Kotielämä on jo vähän rentoutunut, Lilla on käynyt jo vähän itsekseen tutkimassa paikkoja, ja menee sujuvasti vesikupille omaan tahtiin. Sain jopa hetken häärätä keittiössä yksinäni, kun vauveli veti sikeitä olkkarissa. Ruokakin maistui aavistuksen paremmin, kun kyllästin nappulat kermaviiliin.
Yksin olemista on aloiteltu, ensin kävin postilaatikolla ja vähän myöhemmin lähikaupassa. Lähtiessä Lilla jäi ovelle vinkumaan, mutta palatessani oli ihan hiljaista, ja tyttö oli siirtynyt olkkariin. Kun tulin sisään ja laitoin ruokatarvikkeita jääkaappiin, olkkarista kuului vaativa VUFF!
Ari kävi kahvilla ihastelemassa söpöläistä. Ensin Lilla oli varautunut ja pysytteli mun jaloissa, mutta jo hetken päästä tytteli istui tyytyväisenä vieraan sedän sylissä. Lapsenvahti oli ihan mukava, sain tehtyä vähän kotihommia ilman, että jaloissa istuu koko ajan pieni apulainen...

Ollaanpas me ehditty paljon tänään! Nyt Lilla nukkuu sikeästi mun jaloissa. Käydään vielä illalla pisulla, ja sitten unten maille. Täytyypä muuten kehaista, että mielettömän hienosti on sujunut tämä pissakakka-rumba, vain yhdet ainoat pisut on tullut sisälle, kaikki muut Lilla on tehnyt kuin napista painamalla ulos. Ei tän näin helppoa kai pitäis olla? 

p.s. Nämä kirjoitusten ajat ei sitten pidä paikkaansa, onko jollain vinkkiä, miten saisin ton ajan oikeaksi? Tietokoneen kello on ihan oikeassa ajassa...


Arin ottamia kuvia :)






perjantai 22. heinäkuuta 2011

Blogi auki!

Yleisön pyynnöstä päätin kokeilla, miltä blogin pitäminen tuntuu! Nythän mulla on asiaa, mistä kirjoittaa. :)
Täällä me kaikki kolme ihmetellään toisiamme ja maailman menoa. Hain Lillan illalla kotiin. Matka meni ihan ok, Lilla huusi täyttä kurkkua melkein Nousiaisiin saakka, mutta sen jälkeen oli aika hiljaa, lukuunottamatta pieniä vinkukohtauksia. Päästiin sisään, ja annoin Lillan ja Ruun haistella toisiaan ensin kuljetuskopin läpi. Ruu otti ihan lunkisti, ei pörhistellyt eikä sähissyt uudelle tulokkaalle. Katseli hetken aikaa rääpälettä yläkerrasta, jonka jälkeen molemmat ovat olleet kohteliaan välinpitämättömiä toisistaan. Lilla kulkee nenä kiinni mun jalassa, eikä suostunut syömään mitään. Hetken ihmeteltyämme sisällä vein Lillan ulos, jonne tyttö tekikin pissat hienosti! Ulkoilun jälkeen uni vei voiton, jännitysläähätys loppui ja nyt täällä on aika rento tunnelma; Lilla nukkuu mun jaloissa lattialla ja Ruu mun vieressä sohvalla. :)
Emäntä otti lasin viiniä palkinnoksi suoriutumisestaan ja loman alkamisen kunniaksi. Jännä päivä, mutta kunniallahan mä selvisin! Kiitokset vielä Liisalle ja Ilkalle kannustavasta meiningistä, ja siitä, että mun Lilla on saanut parhaan mahdollisen alun elämälleen.
Olen onnellinen, mun lauma. <3