Lilla, pieni rohkea tallikoiran alku

Tapahtumaketju alkoi jo 3.30 yöllä kun Lilla päätti, että nyt ei muuten mamma nukuta vaan leikitään hepulikohtauksen saattelemana. "Jos et leiki, puren sinulta korvat, nenän, tukan, peiton ja kaiken mihin ikinä keksin naskalini upottaa!" Mä tungin ensimmäistä lelua, joka käteeni osui, puolustukseksi hyökkäykselle... Ja hepulin innostama pentu ei sit ihan heti rauhoittunut... Tästä seurasi, että aamulla en herännyt kuudelta vaan vasta puoli seitsemältä, jolloin aamupisut tuli komeasti hepulin jälkeisten yöpisujen seuraksi paperille. Mentiin siitä sit heti herättyämme kuitenkin ulos, jatkettiin hetki unia ja sit metsäretkelle.
Metsäilyn jälkeen laitoin tytön autoon, ja nokka kohti tallia. Tallilla meitä odotti monta uutta jännittävää ihmistä, hummaa, hajua, kanojakin (!). Lillaa jännitti, mutta ei saanut mitään piippauspaniikkeja, josta olin jopa vähän ihmeissäni! Laitoin Lillan hetkeksi autoon yksin odottamaan, se ei ollut yhtään hyvä juttu Lillan mielestä, ja se oksensi autoon. Liikkuvassa autossa ei Lilla ole vielä koskaan oksentanut. Mamman syli oli paras syli, mutta malttoi Lilla jäädä tallin emännän, Tarjan, hoitoon hetkeksi, jotta sain hommat tehtyä ja Putin hoidettua. Lilla hurmasi tietysti koko tallin porukan, niin kuin odotettavissa olikin. ;) Yllättävän lunkisti Lilla suhtautui hevosiin. Lopuksi käytiin vielä sanomassa Putille heipat ihan läheltä, Tarja nappasi kuvan:

Putti oli herrasmies Lillaa kohtaan, kuten tapoihin kuuluu. :)

Siinä tais olla tarpeeksi äksöniä tälle päivälle! Nyt mun jaloissa tuhisee hyvin väsynyt pieni tallikoiran alku. Tänään ohjelmassa on enää pieni kävelylenkki ja leikit, pisut ja pusut. :)