Nukuttiin aamulla pitkään, ja sen jälkeen lähdettiin metsään pitkälle lenkille. Tai Lilla lähinnä hoiti itse liikunnan, emäntä eilisten henkilökuntajuhlien jäljiltä lampsi perässä ja ihasteli syksyistä metsää. Lillalla tuntuikin olevan virtaa, ja se loikki pitkin kallioita ja polkuja omaan tahtiin. Tuli kyllä aina varmistamaan, että kai mä tulen vielä perässä. Tehtiin siinä samalla parit sivulletulotreenit, harjoiteltiin agilitykontaktia kiven päällä ja vähän ohjaustekniikkaa puunrunkoja kiertämällä. :) Ihmettelin samaa kuin ennenkin: paras koiranulkoilutusaika, hieno ilma, lähimetsä, eikä yhtään ihmistä tai koiraa tullut koko metsälenkin aikana vastaan! Missä ne kaikki ulkoiluttaa niitä koiriaan? Se on kyllä ihanaa, kun voi huoletta antaa koiran juosta pitkin metsää.
Tulomatkalla tavattiin kaksi berninpaimenkoiraa, ihania isoja jötkäleitä! Omistajansa sanoi, että ne ovat satavarmoja ja kilttejä, niin Lilla sai tehdä tuttavuutta isojen koirien kanssa. Ensin sitä hieman jännitti, mutta kun koirat tulivat yksitellen haistelemaan Lillaa, se pysyi ihan luottavaisena. Omistaja osoittautuikin hevosihmiseksi (yllätys!), ja meillä riitti juttua. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kolme koiraa makasivat siinä meidän jaloissa, Lilla kahden bernin välissä! Taisi olla aika hyvä sosiaalistamistuokio isoja koiria kohtaan! :D
Pihalla vielä riitti hulinaa; lapsia hiekkalaatikolla, vähän isompia lapsia rullasi edestakas leikkiautoilla ja skeittilaudoilla. Jäätiin hetkeksi siihen vähän sivummalle ihmettelemään menoa. Lillaa jännitti, mutta ei se ollut sellainen, että olisi lähtenyt pakoon. Yksi pikkulapsi, just ja just osasi kävellä, lähti tulemaan meitä kohti äitinsä kanssa. Kysyivät, saavatko tulla katsomaan koiraa. Lilla ei antanut lapsen koskea, mutta yllättävän lunkisti oli muuten mun jaloissa. Oltiin siinä vielä hetki, ja sitten mentiin kotiin. Annoin Lillalle ruoan, ja masu täynnä olikin hyvä käpertyä sohvalle kuorsaamaan ja sulattelemaan aamuisia kohtaamisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti