Odottelin joulumieltä saapuvaksi. Odottelin. Lopulta joulu sitten tuli ja meni, ja vihreitä nurmikoita ja kuralammikoita pitkin talsiessani totesin, että sellainen joulu tällä kertaa. Kukapa toisaalta sanoo, kuinka "paljon" joulua tulee viettää? Hyvin se tuossa ohi suhahti vähemmälläkin viettämisellä. Juuri parhaillaan ulkona myrskyää, jonka seurauksena sähköt reistailee, jätti-iso kuusi oli kaatunut meidän lenkkipolulle, hevoset ei uskalla ulkoilla...
Putti lomailee vuosilomaansa, sen päivät kuluvat ulkona möllöttäessä ja heinää rouskutellessa, käyn ainoastaan harjaamassa ja silloin tällöin otan "lapset" yhteislenkille niin, että Putti tulee narussa ja Lilla loikkii vapaana. Tällä viikolla aion mennä rauhallisia maastolenkkejä selästä, ja ens viikolla, jos vaan säät sallii, niin vauhtimaastoja. Sitten siitä takas hommiin.
Lilla on saanut uusia kokemuksia ja uusia koirakavereita. Torstaina haettiin Johanna Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Se oli ensin pelottava paikka kun ihmisiä tuli ja meni, mutta pienen ihmettelyn jälkeen Lillakin vähän rentoutui. Jouluaattona oltiin Johannalla ja Kekellä vieraana, ja Lilla pääsi Helsingin sykkeeseen ratikoita ja muita suurkaupungin hienouksia katsomaan. Niistä se kyllä ei ollut moksiskaan, enemmän jännää oli löytää nurmikkoa, johon tehdä tarpeet... :)
Ennen joulua oltiin yhteislenkillä puolivuotiaan Alma-koiran kanssa. Alma on kultaisennoutajan ja howavartin mix. Tytöt tulivat hyvin toimeen, tosin Alman pää taisi vähän mennä pyörälle Lillan ketteryydestä ja nopeudesta. :D Tallilla Lillalla on uusi kaveri, norwichinterrieri Rico. Ne leikkii melkein päivittäin yhdessä, ja alusta asti ovat tulleet hyvin juttuun. Miksiköhän Lilla tykkää tommosista töppöjalkaisemmista koirista, niinkuin Rico ja Möykky? ;)
Pian päästään taas harrastamaan, kun varmistus rallytokosta tuli, jee! Sen sijaan agilityn jatkopaikasta ei oo kuulunut mitään?! Liisalle oli kyllä tullut ilmoitus jatkkopaikasta, joten täytyypä ruveta kyselemään, miksi meille ei infoa ole tullut...
maanantai 26. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Graduilua rennossa seurassa...
Koita nyt tässä ahertaa gradun parissa, kun vieressä on tämän näköinen ilmestys:
Toiset vääntää gradua, toiset ottaa vähän rennommin:
Loppukevennykseksi vielä kuvat lauantailta, kun Lillan poikaystävä, herra Möykky, oli meillä hoidossa...
Näihin tunnelmiin!
P.s. Uusia kuvia lisätty myös Putin ja Liltsun omille sivuille :)
Toiset vääntää gradua, toiset ottaa vähän rennommin:
Loppukevennykseksi vielä kuvat lauantailta, kun Lillan poikaystävä, herra Möykky, oli meillä hoidossa...
Näihin tunnelmiin!
P.s. Uusia kuvia lisätty myös Putin ja Liltsun omille sivuille :)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Bloggailuhorroksessa
Oikein nolottaa, kun taas on vierähtänyt niin pitkä aika viime kirjoittelusta! Kai se on vähän niin, että kun nykyään "työkseen" päivät pitkät istuu koneella ja kirjoittaa, ei enää vapaa-ajalla jaksa datailla ja kirjoitella edes tänne. Eipä siinä, samaa vanhaa rataahan meidän elämä täällä kulkee, päivät ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Emäntä koittaa kirjoittaa ja surffailla tietokantaviidakossa, lukea kirjallisuutta ja pohtia diskurssianalyysin saloja, huoh... "Lapset" sitten koittavat kukin tavallaan auttaa; Ruu kehrää jalkopäässä, Lilla vie mua metsälenkeille ja pitää huolta siitä, että päivät ei ole tylsiä, ja Putti tarjoilee vastapainoa kirjoittamiseen muhkulla olemuksellaan ja sillä, että päivissä on ainakin yksi kiireetön "aivot narikkaan" -hetki. Mitä mä tekisinkään ilman mun laumaa. <3
Putin kanssa ollaan päästy treeni-ihmetyksistä tuloksiin; haluttomuus ei johtunut mistään muusta kun testailusta; kunhan käytiin keskustelu siitä, että kaksi kertaa viikossa sileellä työskentely ei voi olla armon herralle liikaa... Ja kas, taas toimii! ;) On se vaan niin huvittava otus. Nyt pidän kiinni siitä, että ne kaksi kertaa, kun oikeesti treenataan, tehdään kunnolla ja lintsaamatta, loput päivät voidaankin sitten ottaa rennosti maastoillen, liinassa, tai mitä vaan. Toivotaan nyt, että joko a) kelit pysyy plussan puolella, jotta kenttä ei jäädy, tai b) tulee pakkasta ja lunta niin, että päästään hankitreeneihin! Jompaa kumpaa odotellessa ollaan tyydytty pitkiin kävelyihin, mäkikiipeilyyn ja käynnissä työskentelyyn.
Lillan kanssa mennään edelleen teemalla "onni täällä vaihtelee"... Toisina päivinä se on itse kullanmuru, ja hämmästyttää mua mielettömällä taitavuudellaan ja kuuliaisuudellaan, ja sitten toisina päivinä käydään pohdintoja siitä, mitä tarkoitti luoksetulo tai kontaktinotto... Välillä oon ihan avuton ja helisemässä sen kanssa, kun tuntuu, että se ei tottele ollenkaan! Kaipa se kuuluu tähän kasvun vaiheeseen. Kasvamisesta puheenollen, hurjaa muutosta ei edelliseen. Korkeuskasvu on jumahtanut paikalleen, eikä painoakaan ole kertynyt kuin sen vähän yli 10 kiloa. Taitaa se jäädä aika pieneksi tytöksi, mikä on ihan mukavaa. Vertailun vuoksi; sisarusten blogeista luin, että Luca-veli painaa 15 kiloa ja Liinu-siskokin 12... Tästä eteenpäin aionkin vastata kysymykseen koosta että: "Se on sopivan kokoinen!" :)
Yritän päivittäin pitää huolta siitä, että Lilla saa aktivointia jossakin muodossa. Kaipaan jo silti pentukurssien tuomaa rytmiä ja harjoittelua, tuntuu, että sekä itse että koira taannutaan tässä kun ei olla päästy jatkamaan harrastamista yhdessä. Agilityn jatkokurssipaikasta ei ole kuulunut mitään, ja alan jo tuskastua; kalliit kurssit, eikä edes ilmoittautumista oteta vastaan! Mietinkin tässä, miten se homma siis toimii noiden agility-seurojen kanssa? TSAU, ATT? Miten pääsee alkuun, ja mikä ois hyvä seura? Lisää agilitya, kiitos!
Luin myös muista harrastuslajeista, ja kiinnostuin rally-tokoilusta. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis tokoilua, mutta pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja koiran häntä vispaten! Lukekaa lisää netistä, jos kiinnostuitte. ;) Pentukurssin vetäjä Paula Speer voitti koiransa kanssa Rally-tokon alokasluokan täysillä pisteillä vuonna 2010. Huomasin, että Paulalla alkaa ensi vuoden alussa alkeiskurssi, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja testaamaan, miltä laji vaikuttaa! Lajihan tukisi kyllä mahtavasti myös agilityn harrastamista.
Viime päivät on kuluneet koiramenoissa, kun Sini Nupun ja Pikin kanssa oli meillä vierailulla. Maanantai-iltana oltiin laumalenkillä: Anitan perrot Elli ja Inez, Sini, Nuppu ja Piki, ja minä ja Liltsu. Vauhtia riitti, ja Lillan kuulo ja tottelevaisuus hävisivät Itäharjun metsään kuin pieru Saharaan koirien painellessa pitkin tietä ja metsiä. Samalla ensilumi sateli maahan, mutta eipä Lilla ehtinyt moista ihmettelemään.
Seuraavana aamuna kummasteltiin jo valkoista maata, ja aamulenkki sujuikin Lillan osalta poskisurffaillen, eli peppu ilmassa ja naama maassa se ryömi eteenpäin ja nuuskutti lunta! :D Lenkin jälkeen lähdettiin itsenäisyyspäivän viettoon Tampereelle koiranäyttelyyn! Koiraosastolla matkasivat siskokset Inez ja Nuppu, ja hurraamaan lähtivät mun lisäksi kasvattaja-Liisa sekä tietysti koirien omistajat Anita ja Sini. Monenlaista perroa (ja muutakin nelijalkaista) oli Niihamaan maneesi pullollaan, ja tytöt saivat molemmat hienot tulokset EH (Erittäin Hyvä). Kiva näyttelypäivä, vaikkakin on sanottava, että se näyttelytouhu ei kyllä taida olla ihan mua varten. Luulen, että Lilla on samaa mieltä. ;) Loppupäivän koirat kuluttivat leikkien keskenään, ja meidän kanssa sohvalla röhnöttäen.
Tänään lintsasin (taas, tuhma!) kirjoittamiselta, ja oltiin aamupäivä tallilla. Lilla ja Möykky kirmailivat tuttuun tapaan pitkin tallia ja pihaa, ja me käytiin Lauran kanssa maastokäpsyttelyllä.
Vielä kuva-aineistoa:
Putin kanssa ollaan päästy treeni-ihmetyksistä tuloksiin; haluttomuus ei johtunut mistään muusta kun testailusta; kunhan käytiin keskustelu siitä, että kaksi kertaa viikossa sileellä työskentely ei voi olla armon herralle liikaa... Ja kas, taas toimii! ;) On se vaan niin huvittava otus. Nyt pidän kiinni siitä, että ne kaksi kertaa, kun oikeesti treenataan, tehdään kunnolla ja lintsaamatta, loput päivät voidaankin sitten ottaa rennosti maastoillen, liinassa, tai mitä vaan. Toivotaan nyt, että joko a) kelit pysyy plussan puolella, jotta kenttä ei jäädy, tai b) tulee pakkasta ja lunta niin, että päästään hankitreeneihin! Jompaa kumpaa odotellessa ollaan tyydytty pitkiin kävelyihin, mäkikiipeilyyn ja käynnissä työskentelyyn.
Lillan kanssa mennään edelleen teemalla "onni täällä vaihtelee"... Toisina päivinä se on itse kullanmuru, ja hämmästyttää mua mielettömällä taitavuudellaan ja kuuliaisuudellaan, ja sitten toisina päivinä käydään pohdintoja siitä, mitä tarkoitti luoksetulo tai kontaktinotto... Välillä oon ihan avuton ja helisemässä sen kanssa, kun tuntuu, että se ei tottele ollenkaan! Kaipa se kuuluu tähän kasvun vaiheeseen. Kasvamisesta puheenollen, hurjaa muutosta ei edelliseen. Korkeuskasvu on jumahtanut paikalleen, eikä painoakaan ole kertynyt kuin sen vähän yli 10 kiloa. Taitaa se jäädä aika pieneksi tytöksi, mikä on ihan mukavaa. Vertailun vuoksi; sisarusten blogeista luin, että Luca-veli painaa 15 kiloa ja Liinu-siskokin 12... Tästä eteenpäin aionkin vastata kysymykseen koosta että: "Se on sopivan kokoinen!" :)
Yritän päivittäin pitää huolta siitä, että Lilla saa aktivointia jossakin muodossa. Kaipaan jo silti pentukurssien tuomaa rytmiä ja harjoittelua, tuntuu, että sekä itse että koira taannutaan tässä kun ei olla päästy jatkamaan harrastamista yhdessä. Agilityn jatkokurssipaikasta ei ole kuulunut mitään, ja alan jo tuskastua; kalliit kurssit, eikä edes ilmoittautumista oteta vastaan! Mietinkin tässä, miten se homma siis toimii noiden agility-seurojen kanssa? TSAU, ATT? Miten pääsee alkuun, ja mikä ois hyvä seura? Lisää agilitya, kiitos!
Luin myös muista harrastuslajeista, ja kiinnostuin rally-tokoilusta. Tietämättömille tiedoksi, että se on siis tokoilua, mutta pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja koiran häntä vispaten! Lukekaa lisää netistä, jos kiinnostuitte. ;) Pentukurssin vetäjä Paula Speer voitti koiransa kanssa Rally-tokon alokasluokan täysillä pisteillä vuonna 2010. Huomasin, että Paulalla alkaa ensi vuoden alussa alkeiskurssi, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja testaamaan, miltä laji vaikuttaa! Lajihan tukisi kyllä mahtavasti myös agilityn harrastamista.
Viime päivät on kuluneet koiramenoissa, kun Sini Nupun ja Pikin kanssa oli meillä vierailulla. Maanantai-iltana oltiin laumalenkillä: Anitan perrot Elli ja Inez, Sini, Nuppu ja Piki, ja minä ja Liltsu. Vauhtia riitti, ja Lillan kuulo ja tottelevaisuus hävisivät Itäharjun metsään kuin pieru Saharaan koirien painellessa pitkin tietä ja metsiä. Samalla ensilumi sateli maahan, mutta eipä Lilla ehtinyt moista ihmettelemään.
Seuraavana aamuna kummasteltiin jo valkoista maata, ja aamulenkki sujuikin Lillan osalta poskisurffaillen, eli peppu ilmassa ja naama maassa se ryömi eteenpäin ja nuuskutti lunta! :D Lenkin jälkeen lähdettiin itsenäisyyspäivän viettoon Tampereelle koiranäyttelyyn! Koiraosastolla matkasivat siskokset Inez ja Nuppu, ja hurraamaan lähtivät mun lisäksi kasvattaja-Liisa sekä tietysti koirien omistajat Anita ja Sini. Monenlaista perroa (ja muutakin nelijalkaista) oli Niihamaan maneesi pullollaan, ja tytöt saivat molemmat hienot tulokset EH (Erittäin Hyvä). Kiva näyttelypäivä, vaikkakin on sanottava, että se näyttelytouhu ei kyllä taida olla ihan mua varten. Luulen, että Lilla on samaa mieltä. ;) Loppupäivän koirat kuluttivat leikkien keskenään, ja meidän kanssa sohvalla röhnöttäen.
Tänään lintsasin (taas, tuhma!) kirjoittamiselta, ja oltiin aamupäivä tallilla. Lilla ja Möykky kirmailivat tuttuun tapaan pitkin tallia ja pihaa, ja me käytiin Lauran kanssa maastokäpsyttelyllä.
Vielä kuva-aineistoa:
 |
| Näyttelijät ja näyteltävät |
 |
| Anita ja Inez (toinen vas.) |
 |
| A&I |
 |
| Sini ja Nuppu (eka vas.) |
 |
| S&N |
 | |
| Sohvanvaltaajat :) |
maanantai 21. marraskuuta 2011
Ei ole konia karvoihin katsominen enää!
Päätin pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin klipata Putin. Sehän on tuttuun tapaansa kasvattanut kunnon talvisota-varustuksen, jonka seurauksena humma on läpimärkä jo alkuravien jälkeen... Olis ollut toki ihanaa pitää tuollainen alkuperäisrodun edustaja "luonnontilassa", mutta toisaalta ei se ole reilua sitten vaatia sitä tekemään hommia tukalan karvapeitteen kanssa. Sini kävi kylässä viime viikolla, ja vetäisi sit karvat pois. Jätettiin kuitenkin puoliloimi-malli, eli selän ja pepun päälle karvat isoja lihaksia lämmittämään. Onneks mulla on hyvät loimet, niin huoletonta niillä on loimitella.
Putin kanssa ollaan haettu taas säännöllistä liikkumisrytmiä. Sileellä se on ollut vähän haluton liikkumaan, en tiedä, testaileeko mua vaan vai mikä on meininki. Seuraillaan...
Lilla on keksinyt kaikenlaisia "kivoja" juttuja, joilla se testailee mamman kärsivällisyyttä. Se on löytänyt vahtihaukun jalon taidon. Ei se remmissä niinkään, mutta vapaana ollessaan huutaa ohikulkijoille, tallin pihaan tulijoille... Rasittavaa. Myös kuulo on välillä kovin valikoivaa ("Kuka Lilla, oonko mä kuullu sen nimen joskus? Ai mikä "tänne"??"). Uusin keksintö on lällättely siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä ja pitäisi mennä autoon.. Onneksi harjoittelemamme odota-käsky pysäyttää (yleensä) karkulaisen, ja päästään ihan oikeesti sinne autoon. Mutta on se ollut ihan kilttikin ja nopea oppimaan! Tällä hetkellä osataan jo vaikka mitä: sivulletulo, istu, maahan, odota, tassu, ota lelu (lempparilelut se osaa jopa nimeltä!). Tällä hetkellä opetellaan vilkuttamista! :D Lilla tykkää temppujen tekemisestä ja uuden opettelusta.
"Ai minäkö muka tuhma?"
Tänään oltiin tallin jälkeen Lillan kanssa ostoksilla Hepokullan Karvakorvissa. Se on kyllä loistavan asiakaspalvelun paikka! Lilla oli mulla mukana, ja se olikin tosi reipas ja rohkea! :) Virallinen vaaka ovensuussa näytti 10,4 kg. Korkeuttahan neiti ei ole viimeaikoina kauheasti kasvanut, ehkä vähän tullut kroppaan jykevyyttä lisää. Mittasin joskus huvikseni, ja superepämääräinen mittaustulos oli jotain suunnilleen 38cm, voisko se olla? Jokatapauksessa, ostettiin lisää Acana-ruokaa, ja sen lisäksi mallailtiin takkeja pakkasia varten, äiti kun oli halukas ostamaan "lapsenlapselleen" sellaisen. Löydettiinkin tosi edullisesti hyvin istuva, vedenpitävä ja lämmin takki. Löytökorista mukaan lähti vielä vilkkuvalopanta! Tässä hieno poseeraus takki päällä:
Putin kanssa ollaan haettu taas säännöllistä liikkumisrytmiä. Sileellä se on ollut vähän haluton liikkumaan, en tiedä, testaileeko mua vaan vai mikä on meininki. Seuraillaan...
Lilla on keksinyt kaikenlaisia "kivoja" juttuja, joilla se testailee mamman kärsivällisyyttä. Se on löytänyt vahtihaukun jalon taidon. Ei se remmissä niinkään, mutta vapaana ollessaan huutaa ohikulkijoille, tallin pihaan tulijoille... Rasittavaa. Myös kuulo on välillä kovin valikoivaa ("Kuka Lilla, oonko mä kuullu sen nimen joskus? Ai mikä "tänne"??"). Uusin keksintö on lällättely siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä ja pitäisi mennä autoon.. Onneksi harjoittelemamme odota-käsky pysäyttää (yleensä) karkulaisen, ja päästään ihan oikeesti sinne autoon. Mutta on se ollut ihan kilttikin ja nopea oppimaan! Tällä hetkellä osataan jo vaikka mitä: sivulletulo, istu, maahan, odota, tassu, ota lelu (lempparilelut se osaa jopa nimeltä!). Tällä hetkellä opetellaan vilkuttamista! :D Lilla tykkää temppujen tekemisestä ja uuden opettelusta.
"Ai minäkö muka tuhma?"
Tänään oltiin tallin jälkeen Lillan kanssa ostoksilla Hepokullan Karvakorvissa. Se on kyllä loistavan asiakaspalvelun paikka! Lilla oli mulla mukana, ja se olikin tosi reipas ja rohkea! :) Virallinen vaaka ovensuussa näytti 10,4 kg. Korkeuttahan neiti ei ole viimeaikoina kauheasti kasvanut, ehkä vähän tullut kroppaan jykevyyttä lisää. Mittasin joskus huvikseni, ja superepämääräinen mittaustulos oli jotain suunnilleen 38cm, voisko se olla? Jokatapauksessa, ostettiin lisää Acana-ruokaa, ja sen lisäksi mallailtiin takkeja pakkasia varten, äiti kun oli halukas ostamaan "lapsenlapselleen" sellaisen. Löydettiinkin tosi edullisesti hyvin istuva, vedenpitävä ja lämmin takki. Löytökorista mukaan lähti vielä vilkkuvalopanta! Tässä hieno poseeraus takki päällä:
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Pitkästä aikaa!
Heipparallaa! Aikaa on kulunut sitten viime kirjoituksen! Kiirettä on pitänyt, kun töiden loppuminen ja reissu Madridiin aiheuttivat melko lailla hommia. Nyt on arki taas palaamassa tähänkin huusholliin, ja uudet haasteet ison Geen kanssa ovat aluillaan. Etsinnässä on uuden arjen rutiini: miten rytmittyvät päivät gradun kirjoittelun, hevostelun ja Lillan kanssa. Kaipa se siitä asettuu uomiinsa. Toisaalta tiedän, että tehokkainta olisi tehdä graduhommia heti aamusta, toisaalta tallihommat valoisalla houkuttee myös...
Eläinten kanssa on ollut ihan peruseloa. Putti nauttii uudesta, luonnonläheisestä elämästään, ja on kasvattanut hurjan talviturkin! Eipä paljon tarvii loimittaa... Mietiskelen, kannattaisko kuitenkin klipata ja jos, niin minkälaiseen malliin... Toki Putti hikoaa kovasti kunnon ratsastuksessa, mutta toisaalta myös loimittamisrumban välttäminen houkuttelee. Mietitään, mietitään. Putin tyttöystävä Hottis-suokki lähti toiseen talliin, mutta onneksi Heffis tuli heti Putin kaveriksi. Ne ovat kyllä mainioita Heffis-shettiksen kanssa, kun niissä on jotain niin samaa hurjasta kokoerosta huolimatta. Näiden poikien dynamiikkaa on ihan mahtavaa katsella, sitä voisi seurata tuntitolkulla, niin hellyyttävä pariskunta ne ovat omine juttuineen. :)
Lillan kanssa menee mukavasti. Tyttö kasvaa koko ajan, tosin korkeutta ei kyllä edelleenkään ole kovasti tullut lisää, enemmänkin sellaista jykevöitymistä. Koko ajan se oppii uusia asioita, nyt ollaan harjoiteltu odota-käskyä paljon, ja se alkaakin olla aika vahva jo. Pystyn jo jättämään Lillan käskyn alle, ja lähteä itse monen metrin päähän. Kun se saa luvan, se kirmaa ihan täysiä mun luo. Hieno tyttö! Ollaan myös harjoiteltu lelulla niin, että Lilla istuu odota-käskyn alla, ja heitän lelun sen nenän edestä vähän matkan päähän. Sitten luvalla se saa käydä noutamassa sen ja tuoda mulle, hurjien kehujen saattelemana tietysti! Tähän leikkiin Lilla syttyy aina. Hyvä palkitsemiskeino siis tämäkin. Luulen, että odota-käskyn omaksumisesta on paljon hyötyä jatkossa myös agilitytreeneissä, kun saan lähdöt huomattavasti paremmiksi ja Lillan keskittymään. Sivulletulo sen sijaan on enemmän hakusessa, vaikka se oli ennen jo ihan varma. Nykyään kun kaikki muu on välillä vähän kiinnostavampaa, kun mun kutsut, ja kun se kuulokin tahtoo valikoivasti reistailla... ;) Treeniä treeniä vaan. Lillan ProNature -ruoka loppui, ja Liisan suosituksesta ostin tilalle Acanaa. Tuntuis maistuvan ja sopivan Lillalle hyvin! Lisäksi se saa edelleen jauhelihaa, piimää ja mitä nyt milloinkin. Huomaan, että aktiivisuustaso on myös noussut, ulkoilut ovat välillä melkoista loikkaa ja pomppimista! Just oltiin yksi aamu yhteislenkillä Lilla vapaana, Putti narussa, ja melkoista menoa oli Lillan osalta pitkin ojia, metsiä ja hiekkatietä. Putti huokaili merkitsevästi, ja mulkoili mua, että "onks toi pikkusisko ihan tolkku päässä..." Lillan menoa kun katsoo, niin ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Sitä pikkukoiraa ei paljon huolet näytä painavan. :)
Edelleen käytän sosiaalistamismielessä kaikki tilanteet hyväksi, ja Lilla kulkee mukana menossa joka paikassa. Sinillä hoidossa ollessaan Lilla pääsi Hankoon, ja hyvin oli kuulemma ensi-ihmettelyn jälkeen sujunut tapaaminen niin Sinin vanhempien, siskon, siskon miehen kuin kummipojankin kanssa. Oli helppoa lähteä reissuun, kun tiesin, että Lillalla oli superhyvät oltavat Sinin ja koirien luona.
Tällainen porukka oli saattamassa mua lentokentälle:
Tallilla riemulla ei ole rajaa, jos poikaystävä Möykky sattuu olemaan siellä:
Loppuviikko on myös ollut ohjelmaa täynnä: torstaina oltiin naapurin villakoirien kanssa yhteislenkillä, ja lauantaina meillä oli kotona majoituspalvelu ja tupa täysi mun kavereita ympäri Suomea, kun juhlittiin Idan häitä. Käytiin Lillan kanssa hakemassa ensin lentokentältä Oulun tytöt, ja sitten vielä juna-asemalta Helsingistä tullut Elisa. Uudet paikat olivat vähän jännittäviä, ja tytötkin alkuun epäilyttäviä. Elisa sai kuitenkin seuraavana aamuna jo tuntea Lillan vieraanvaraisuuden, kun Lilla herätti Elisan hyppäämällä sänkyyn mahan päälle ja antamalla kunnon naamapesut ja pusut!
Eläinten kanssa on ollut ihan peruseloa. Putti nauttii uudesta, luonnonläheisestä elämästään, ja on kasvattanut hurjan talviturkin! Eipä paljon tarvii loimittaa... Mietiskelen, kannattaisko kuitenkin klipata ja jos, niin minkälaiseen malliin... Toki Putti hikoaa kovasti kunnon ratsastuksessa, mutta toisaalta myös loimittamisrumban välttäminen houkuttelee. Mietitään, mietitään. Putin tyttöystävä Hottis-suokki lähti toiseen talliin, mutta onneksi Heffis tuli heti Putin kaveriksi. Ne ovat kyllä mainioita Heffis-shettiksen kanssa, kun niissä on jotain niin samaa hurjasta kokoerosta huolimatta. Näiden poikien dynamiikkaa on ihan mahtavaa katsella, sitä voisi seurata tuntitolkulla, niin hellyyttävä pariskunta ne ovat omine juttuineen. :)
Lillan kanssa menee mukavasti. Tyttö kasvaa koko ajan, tosin korkeutta ei kyllä edelleenkään ole kovasti tullut lisää, enemmänkin sellaista jykevöitymistä. Koko ajan se oppii uusia asioita, nyt ollaan harjoiteltu odota-käskyä paljon, ja se alkaakin olla aika vahva jo. Pystyn jo jättämään Lillan käskyn alle, ja lähteä itse monen metrin päähän. Kun se saa luvan, se kirmaa ihan täysiä mun luo. Hieno tyttö! Ollaan myös harjoiteltu lelulla niin, että Lilla istuu odota-käskyn alla, ja heitän lelun sen nenän edestä vähän matkan päähän. Sitten luvalla se saa käydä noutamassa sen ja tuoda mulle, hurjien kehujen saattelemana tietysti! Tähän leikkiin Lilla syttyy aina. Hyvä palkitsemiskeino siis tämäkin. Luulen, että odota-käskyn omaksumisesta on paljon hyötyä jatkossa myös agilitytreeneissä, kun saan lähdöt huomattavasti paremmiksi ja Lillan keskittymään. Sivulletulo sen sijaan on enemmän hakusessa, vaikka se oli ennen jo ihan varma. Nykyään kun kaikki muu on välillä vähän kiinnostavampaa, kun mun kutsut, ja kun se kuulokin tahtoo valikoivasti reistailla... ;) Treeniä treeniä vaan. Lillan ProNature -ruoka loppui, ja Liisan suosituksesta ostin tilalle Acanaa. Tuntuis maistuvan ja sopivan Lillalle hyvin! Lisäksi se saa edelleen jauhelihaa, piimää ja mitä nyt milloinkin. Huomaan, että aktiivisuustaso on myös noussut, ulkoilut ovat välillä melkoista loikkaa ja pomppimista! Just oltiin yksi aamu yhteislenkillä Lilla vapaana, Putti narussa, ja melkoista menoa oli Lillan osalta pitkin ojia, metsiä ja hiekkatietä. Putti huokaili merkitsevästi, ja mulkoili mua, että "onks toi pikkusisko ihan tolkku päässä..." Lillan menoa kun katsoo, niin ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Sitä pikkukoiraa ei paljon huolet näytä painavan. :)
Edelleen käytän sosiaalistamismielessä kaikki tilanteet hyväksi, ja Lilla kulkee mukana menossa joka paikassa. Sinillä hoidossa ollessaan Lilla pääsi Hankoon, ja hyvin oli kuulemma ensi-ihmettelyn jälkeen sujunut tapaaminen niin Sinin vanhempien, siskon, siskon miehen kuin kummipojankin kanssa. Oli helppoa lähteä reissuun, kun tiesin, että Lillalla oli superhyvät oltavat Sinin ja koirien luona.
Tällainen porukka oli saattamassa mua lentokentälle:
Tallilla riemulla ei ole rajaa, jos poikaystävä Möykky sattuu olemaan siellä:
Loppuviikko on myös ollut ohjelmaa täynnä: torstaina oltiin naapurin villakoirien kanssa yhteislenkillä, ja lauantaina meillä oli kotona majoituspalvelu ja tupa täysi mun kavereita ympäri Suomea, kun juhlittiin Idan häitä. Käytiin Lillan kanssa hakemassa ensin lentokentältä Oulun tytöt, ja sitten vielä juna-asemalta Helsingistä tullut Elisa. Uudet paikat olivat vähän jännittäviä, ja tytötkin alkuun epäilyttäviä. Elisa sai kuitenkin seuraavana aamuna jo tuntea Lillan vieraanvaraisuuden, kun Lilla herätti Elisan hyppäämällä sänkyyn mahan päälle ja antamalla kunnon naamapesut ja pusut!
tiistai 25. lokakuuta 2011
5 kk kuvat
Tässä vielä äsken metsätemmellykseltä otettuja kuvia, tosin laatu on taas mitä sattuu, kun tuo neiti ei montaa hetkeä paikallaan ole... :)
 |
| Ai mää vai?? |
 | |
| Nauran sulle! |
 | |
| Iso tyttö, mutta vielä vähän matkaa kiven kokoon... :) |
Lilla 5kk - föriajelulla! :)
Lilla on tehnyt elämääni onnellisemmaki jo 5 kuukauden ajan! Juhlapäivän kunniaksi lähdettiin aamulla Turkuun Inkerin ja Kerttu-vauvan luo aamukaffelle. Lilla oli jo tosi rohkeasti Inkerin ja vauvan kanssa, olihan heidän huusholli jo tuttu paikka. Lilla myös ihmetteli, miksei lattialla olevat pehmolelut olleet muka hänelle... Kahvien jälkeen laitettiin Kerttu vaunuihin, ja lähdettiin kaupunkikävelylle mahtavaan syysaurinkoon! ja tietysti kaupunkikävelyyn kuuluu myös... FÖRIAJELU! Ihan pikkusen Lillaa jänskätti, mutta istui kuuliaisesti ajelun ajan mun jalan vieressä. Rannassa Lillaa moikkasi ja ihasteli täti, jolla oli kuulemma ihan samannäköinen 9kk lagotto-pentu. En viitsinyt tädille kertoa, että eihän se voinut ihan samannäköinen olla, sillä Lilla on maailman kaunein, eikä kaikista kauneimpia voi olla kuin yksi... ;)
Vielä 5 kk -katsaus: Paino: hurrjat 10,4kg kotivaa´alla punnittuna! Jee, kymppikerho saavutettu! Tosin ihan hieman epäilen, sillä viikko sitten painoa oli tasan 9kg... No, joka tapauksessa! :) Säkäkorkeus: hyvin haparoivasti ja ei-todellakaan-tieteellisin-menetelmin 36cm. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia, yläkalusto on jo melkoisen katu-uskottava, alakalusto sen sijaan hyvin vaiheessa.
Nyt Lilla jääköön päiväunille, ja mä lähden nauttimaan auringosta tallille. :)
Vielä 5 kk -katsaus: Paino: hurrjat 10,4kg kotivaa´alla punnittuna! Jee, kymppikerho saavutettu! Tosin ihan hieman epäilen, sillä viikko sitten painoa oli tasan 9kg... No, joka tapauksessa! :) Säkäkorkeus: hyvin haparoivasti ja ei-todellakaan-tieteellisin-menetelmin 36cm. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia, yläkalusto on jo melkoisen katu-uskottava, alakalusto sen sijaan hyvin vaiheessa.
Nyt Lilla jääköön päiväunille, ja mä lähden nauttimaan auringosta tallille. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)