maanantai 26. maaliskuuta 2012

10 kk täys!

Heipparallaa pitkästä aikaa (taas, mä oon nykyään surkea bloggaaja)!
Täällä me tallataan tasaista arkea kahden jalan, kahdeksan tassun ja neljän kavion voimin. Kovasti ihmetellään, että tänäkin vuonna se talvi vaan väistyy kevään tieltä, ja lumet sulaa kohisten.

Putti-herralla on perinteiseen tapaan kevättä rinnassa, huoh... Mikä niihin seesteisiin suomenjuntturoihin menee näin keväisin?? Joka vuosi sama juttu, vuoden ainoat matsit otetaan näihin aikoihin, kun tuppaa unohtumaan käytöstavat, ruunaus, ratsastusopit ja kaikki muukin... Ja se on muuten kiva tunne, kun 700kg narun jatkeena päättää ruveta vallattomaksi... Onneksi Putti on loppupeleissä niin vässykkä kuitenkin, että kaikesta selvitään parin viikon muistin virkistyksellä.Pojilla on tarhassa niin rajut hevosenleikit, sananmukaisesti, ettei riimut meinaa pysyä päässä. Enemmän kuin kerran ollaan poimittu molempien riimuja milloin kaulalta roikkumasta, milloin suusta...



Ruu-kissa täyttää lauantaina 8 vuotta! Kevätaurinko saa kissa"mummon" hyrisemään ja vaihtamaan karvansa. Imuri kiittää ahkeraa ulkoilutusta siivouskaapista... Ruun päivät menevät leppoisasti, "hmm, söiskö vai nukkuisko? Jos eka söis, ja sit nukkuis..."

Lilla-pieni täytti eilen jo 10 kk! Tässä tyttelin tuorein kuva, hups vaan, karva vaaleni entisestään alasajon yhteydessä. Nyt se on kyllä aika söötti, kun ei enää näytä ihan kynityltä kananpojalta... Tänään käytiin heittämässä myös talviturkki, sillä kyllähän itseään kunnioittava espanjankääpiö(lieju)vesikoira nyt jo maaliskuussa ui... Oltiin siis metsälenkillä pitkästä aikaa, ja meno oli sen mukaista... Mentiin metsäpolkua järven sivussa, ja vauhdin hurmassa Lilla juoksi myös järven jäälle, tai sille ohuelle jäännökselle jäästä... pikkuisen mamman sydäntä kouraisi, mutta onneksi koira oli niin nopea ja kevyt, että pikkukakkosen "varokaa heikkoja jäitä"-tunnari kävi vain nopsasti mielessä... Järvipolskuttelun sijaan Lilla löysi metsästä virkistävän lammikon, ja sinne siis!! Häntä tötteröllä, varmaan viistoista kertaa... Kotona kuraista kakaraa odottikin sitten lämmin suihku.




sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Lilla citykoirana

Eilen käytiin päiväretkellä Helsingissä moikkaamassa Johannaa ja Kekeä. Päivän ohjelmaan kuului mm. Hakaniemen kauppahallia, torikahveja Kauppatorilla ja lenkkeilyä ja iltapäiväkahvittelua Lauttasaaressa Anita-tädin seurassa. Lilla matkusti ekaa kertaa bussilla ja ratikalla! Ratikassa meinas mammaa ruveta jännittämään, kun meitä vastapäätä istui kolme juoppoa, jotka tulivat turhan lähelle haastattelemaan Lillaa... Hienosti Lilla kuitenkin tsemppasi jännityksestä huolimatta! Muutenkin koko päivä taisi olla aika jännittävä Lillalle, pientä tutinaa takajaloissa joka tilanteessa... Retken jälkeen mentiin vielä Johannalle illalliselle. Tänään mulla on ollut aika väsynyt koira. :)

Tänään ohjelmaan on kuulunut tallihommia, ratsastusta ja ihan vähän gradutiedoston availua... Illalla Laura paistoi vielä lettuja, ja Lilla pääsi herkuttelun lomassa leikkimään pitkästä aikaa Möykyn kanssa. Meno oli perinteistä, Möykky unohtaa aina välillä hengittää ja huilata Lillan pyörityksessä... ;) Hetken jo arvailtiin josko Lillan juoksut olis alkamassa, kun Rico käyttäytyi tallilla vähän siihen viittaavasti. En ole kuitenkaan huomannut muita merkkejä, eikä Möykkykään tänään normaalia enempää ollut kiinnostunut Lillasta "siinä mielessä"... Eihän mun pienellä vauvalla nyt vielä voi juoksut alkaa, eihän? Sehän olis aikuistumisen merkki, eikä tuosta hompsantuutista oikein vielä aikuista saa... :)

maanantai 27. helmikuuta 2012

9 kk plakkarissa!

Jihuu, Lilla on ehtinyt jo teinihauvelin ikään! Sitä juhlittiin lauantaina ajamalla karvat pois, se huopaantunut takkukasa ei ollut enää kivaa kenellekään. No, kauan sitä jännitin, mutta Liisan kannustamana, ohjeistamana ja koneistamana (heh!) uskaltauduin itse hommaan. Aluksi se sujui yksin, mutta sitten Laura tuli auttamaan ja pitämään kiinni, niin saatiin tassut ja pääkin ajettua. Ei se nätti ole, mutta ekaksi kerraksi menettelee. Tässä tulos:

Ja jälkeen! Säälittävä kananpoika! :D  
Ennen...




Yksi pikkutyttö sen kiteytti, kun käytiin ulkona: "Isi, onko tuo koira?" Niinpä... Koira, kananpoika, nahkahiiri? Karvan alta kuoriutui pienenpieni koira, ainakaan ei tarvitse miettiä, meneekö agilityssä medikoirasta, heh! :)


Tänään käytiin Lillan kanssa riehumassa pellolla, hankikantoa ihastellen! Mukana Lillan lempisaalis Pötkylä. Intoa riitti:






Loppuun vielä kuva eiliseltä maastolta Lauran, Paapuskan ja Putin kanssa, päästiin samoilemaan metsäpolkuja pitkin aivan mielettömän mahtavassa kelissä!









keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Päiväretki Raumalle :)

Hauska päivä takana, kiitos Miamarille emännöinnistä ja kaikista herkuista ja lumisesta metsälenkistä! Ja Liisalle seurasta. :) Aamulla lähdettiin siis Liisan, Lillan ja Yodon -pappakin pääsi mukaan retkelle ;)- kanssa kohti Raumaa. Vastassa meitä odotti Lillan veli Luca emäntänsä Miamarin ja tyttöjen kanssa. Ensialkuun Luca oli hieman hämmentynyt tilanteesta, eikä tajunnut, ketkä sieltä ovesta tulivat. Pienen tuumaustauon jälkeen Luca taisi muistaa Lillan, ja sen jälkeen leikkiä ja riehua riitti! Lähdettiinkin ensin lenkille ihailemaan mahtavia maastoja ja lumista maisemaa, jonka jälkeen lasten leikki jatkui sisätiloissa. Lucasta onkin tullut komea, iso poika, wau! Lilla näytti Lucan rinnalla ihan vauvelilta karvareuhkassaan. :D



Jiihaa! 


tiistai 21. helmikuuta 2012

Agilityradan kunniakas suoritus; mission impossible??

Ja taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoittelun, olen kyllä surkea bloginpitäjä nykyään! Täällä sitä arki kulkee karvakorvien kanssa päivä kerrallaan. Päivät ovatkin nykyään täynnä eläimellistä menoa, kun menestyksekäs urani Liisan ja Ilkan kenneltyttönä on rullannut jo kolmannelle viikolle! Pennut ovat kyllä aivan ihania ja pieniä ja reippaita ja rohkeita ja suloisia ja...


Joka päivä saa ihmetellä, kuinka ne pienet koiranalut oppivat uutta ja näyttävät luonteitaan. Näinä viikkoina olen kyllä oppinut koirista enemmän kuin koskaan! 15 pennun, kahden äitikoiran ja kuuden "oman" koiran ruljanssi pitää huolen siitä, ettei tylsiä hetkiä ehdi päivään tulla! Käykääpä lukemassa Liisan loistava kirjoitus "Arkea" -otsikolla Bonachonin blogista, hyvin totuudenmukainen kuvaus elävästä elämästä.. ;) Ja toki sitten kun kennelpäivä loppuu, oma perropörrö odottaa omaa osaansa huomiosta täynnä intoa ja energiaa. Yleensä lähdetäänkin siitä sitten lennossa tallille hoitamaan hummat ja Lilla pääsee pyörittämään poikaystäviään Möykkyä ja Ricoa pyörryksiin... :)

Putti voi hyvin, sitä ei paljon huolet paina. Ollaan menty jonkun verran pellolla, ja muutaman kerran oikein tehty töitäkin, (heh), mutta yleensä vaan höntsäillään talvesta nauttien. Liikutuskin on ollut laiskanpuoleista; mennään silloin kun ilma on nätti ja sillai... ;) Toissa viikonloppuna käytiin Lauran kanssa testaamassa pulkkaratsastusta tälle vuodelle, hyvinhän se meni ja hauskaa riitti! Vaikka Putti on ollut tapansa mukaan kiltti ja rauhallinen vähästä liikkumisesta huolimatta, tänään sain muistutuksen siitä, että ei kannata liiaksi tuudittautua matkustelemaan kyydissä... Joku oli sekoittanut pienen humman pään, ja illan hämärtyessä seesteisestä suomenhevosesta kuoriutui lenkillä melkoinen showmies, kuski sai nauttia hirvibaletista aitiopaikalta; hyppimistä, poikittamista, säikkymistä, jähmettymistä ja töristelyä niin, että heikompia olis hirvittänyt! Siis mitä, otinko mä väärän humman tallista??

Lillaa ei ainakaan pakkaset pure, sellainen reuhka sillä on päällään! Turkki on kamala, epäsiisti ja takkuinen, kyllä se taitaa olla päivästä kiinni, että neiti pääsee parturiin... Kuinkahan pieni koira sieltä reuhkan alta taas kuoriutuukaan? Vaikka on se kyllä ylisöötti tuossa karvassaan, vieraat vastaantulijatkin heltyvät kommentoimaan sen pörröistä olemusta. :) Eilen aamupisulla eräs autonputsaaja nauroi, että "kylläpä piristi aamua kun katsoin ton  sun SOOPELIN loikkimista tuolla hangessa." Hah, soopeli! No, mukavaa, että tuomme iloa ihmisten maanantaiaamuun. :)

Eilen oltiin Liisan kanssa kuuntelemassa Janita Leinosen agilityradan lukuluentoa. Kolmessa tunnissa kävi hyvin selväksi, että eihän se mitään yksinkertaista ole selviytyä koiran kanssa kunnialla radasta... Siis oikeesti! Luento oli tosi hyvä, paljon tuli uutta ja tuttua asiaa, hyviä vinkkejä, loistavia esimerkkejä, tehokkaita havainnollistamisia... Mutta luennon edetessä alkoi tuntua siltä, että esteratsastus on lasten leikkiä verrattuna koira-agiin. Siis hummallahan vaan vähän katsellaan linjoja, lasketaan metrejä ja roiskitaan menemään, mutta koiran kanssa sillä ei vielä pitkälle pötkitä! :D No okei, täytyy muistaa, että meidän tapauksessamme, pentuagin käyneenä koirakkona, huipulle on ihan pikkuisen vielä matkaa, ja siinä matkalla on monia monia hieman vaatimattomampia etappeja selvitettävänä... Se on hyvä että haasteita riittää! :D

Huomenna lähdetään Lillan ja Liisan (ja ehkä ex-moppi-Miin) kanssa päiväretkelle Raumalle treffaamaan Miamaria ja iki-ihanaa Luca-veikkaa!  Vitsit miten kiva nähdä pitkästä aikaa! Voin vain arvata, että riemulla ei ole rajoja jälleennäkemisessä... Laitetaan kuvamateriaalia sitten!

tiistai 31. tammikuuta 2012

Rally-tokoilua :)

Taas on vierähtänyt aikaa sitten viime päivityksen! Nyt on rally-tokokurssi käyty, ja paljon on opittu uusia asioita! Kolmena viimeisenä kertana tehtiin erilaisia ratoja, sellaisia, mitä alokasluokassa kisoissakin olisi. Kaksi keskimmäistä kertaa meni meidän osalta hieman kontaktin ja keskittymisen hakemiseen, mutta viimeinen kerta meni jo tosi kivasti! Jäi tosi hyvä mieli, tästä on hyvä jatkaa kotitreenejäkin. :) Jospa sitä joskus uskaltautuisi johonkin kisoihinkin kokeilemaan opittuja asioita. Katsotaan. :)

Muuten päivät on menneet arkisesti; Lilla on ollut melkeinpä päivittäin mukana tallilla, ja ollaan tehty yhteislenkkejä pellolla. Superfiksusti Lilla jo osaa liikkua hevosen kanssa, kuuntelee hyvin ohjeita ja tajuaa pysyä pois jaloista. Alkuun Lilla yritti juosta Puttia kiinni, kun ravasin tai laukkasin, mutta tajusi kyllä melko nopeasti, että ehkä se kilpajuoksu hevosen kanssa kannattaa unohtaa.. :D Eilen oltiin pellolla pikkushettis Heffiksen ja Lillan kanssa, poni hieman kuumeni, kun Lilla otti vauhtia pellon toisesta päästä, ja kirmasi ihan täysiä kohti ponia...

Pakkaset ei paljoa meidän eläinperhettä hetkauta; Putti ei ole vielä pöllöillyt pakkasen takia, vaikka vasta tänään oli ekaa kertaa tälle talvelle paksumpi loimi ulkona päällä. Sehän tunnetusti aina kovien pakkasien tullen leikkii yhden hevosen talvisotaa, se siitä seesteisestä suomenhevosesta... Lauantaille suunnitellaan pulkkaratsastusta, jee! Koekaniineja pulkkaan on ilmoittautunut jo kolme, eli eiköhän me kunnon pulkkailut saada aikaiseksi. :) Kuvamateriaalia sitten tulossa tännekin.
Lilla ei paljon tuon karvareuhkansa alla pakkasta tunne, vain pari kertaa on ollut takki päällä. Tassutkaan ei näköjään pahemmin palele, tai eikö tuo juniori vaan ole tajunnut... :D
Ruu-kissa ei pakkasesta paljoa tiedä, se kun viettää lokoisia päiviä peiton alla.

Iso tyttö 8 kk!
Kuva-arvoitus, arvaa kuka?
Lilla Sinin ja Alpon kanssa pellolla


Tallin vartija :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Elämä ja bloggailu jatkukoon

Suuren surun mainingeissa ei ole oikein ollut voimia tehdä kuin pakolliset päivän työt. Blogikin on jäänyt ihan paitsioon; innokkain lukija on poissa. Elämä kuitenkin jatkuu päivä kerrallaan, ja arki palaa pikkuhiljaa uomiinsa. Onneksi mulla on rakkaat eläimet ympärillä, ilman niitä tää kaikki olis vieläkin vaikeampaa. Ihmettelen joka päivä, kuinka tunneälykkäitä nuo eläimet ovat.

Lillan kanssa käytiin viikko sitten ekaa kertaa rallytokossa. Se oli hauskaa ja hyödyllisen oloista. Harjoiteltiin kontaktinottoa, saksalaista käännöstä, sivulta eteentuloa ja odottamista. Nyt ollaan kotona treenattu samoja juttuja. Lilla on nopea oppimaan!

Putin talviloma on loppu, ja ollaan maastoiltu kelien sallimissa rajoissa. Eilen oli kauhea tuuli, mutta silti hieno aurinkoinen keli. Kääriydyttiin filtteihin ja kaulaliinoihin, ja tehtiin kunnon lenkki tuulesta huolimatta. Kivaa oli! Putin hieno luonne tuli tälläkin kertaa esiin; päästiin turvallisesti kotiin, vaikka matkalla paukkui, rätisi ja viuhui. Suomenhevonen <3
Tänään päästiin ekan kerran tänä talvena pellolle ravailemaan, voi sitä nautintoa! Vielä vähän lisää lunta, niin hankitreenit voi alkaa! Tälläkin hetkellä pellolla on mukava viipottaa menemään, taidan ottaa Lillan mukaan riehumaan ens kerralla... :)

Perjantaina kävin Liisalla Mynämäellä kahvilla, ja tekemässä tuttavuutta kahden mammalomalle saapuneen koirulin, Emman ja Iineksen kanssa. Inez olis vaikka lähtenyt mun matkaan, mutta Emman oma mamma oli moikkaamassa, niin mä olin ehkä vähiten kiinnostava. Kyllä me sit vähän tutustuttiin, kun Emman mamma oli lähtenyt. Nyt vaan jännitetään vauvauutisia!

Eläinten lomassa oon yrittänyt uurastaa gradun parissa, hitaasti mutta varmasti... Samaan aikaan paineet työnsaantiin ovat kovat, eli illat kuluvat työhakemuksia vääntäessä.