Agilityhuumaa ja ruokintapäivitystä

Pitkästä aikaa taas kuulumisia (mihin se kaikki aika oikein kuluu??)! Työnhaun ohessa olen ehtinyt nautiskelemaan kesästä, lähinnä heppojen ja koiruuksien kanssa (mitäs sitä ihminen muuta...). Kaikenlaiset suunnitelmathan oli mielessä, et "sitku gradu on paketissa niin..." No, ehtiihän sitä myöhemminkin virkkaamaan vauvanpeittoa, siivoamaan komeroita ja maalaamaan huushollia... ;)

Hummat voivat paksusti, molemmat hepat mussuttavat laitumella heinää niin, että satulavyöt ei meinaa mennä kiinni! :D Molemmat pojat on liikkunu hieman, noh, laiskasti, mutta kaipa se on kesäloma niillekin suotava. Putille kyllä tällainen harvempi liikkuminen sopii; se on joka kerta superhyvä ratsastaa sileällä, hyvillä mielin tekee hommia ja tulostakin syntyy. Juhannusaattona nimittäin, neljän vuoden laukan rakentamisen jälkeen, laukka nousi lantionsiirrolla! Siis WAU! Hieno poika <3. Alpo on ollut superkiltti käsiteltävä, mikä on yllättänyt niin mut, muut tallilaiset kuin omistaja-Sininkin. Tosin se kyllä ottaa takas sit ratsastuksessa, sillä voi taivas sitä testaamisen määrää!! Mm. viime viikolla keskusteltiin 10 minuuttia pelkästään siitä, pitääkö hevosten myös siirtyä käynnistä raviin... Huoh. Melkoinen punkero pukkikone tuo Alpo...

Lillan kanssa ollaan päästy taas agilityn makuun ihan uudella innolla, jes! Itse olen tehnyt kotiläksyjä paljon tekniikan osalta, ja ahkerana olen myös istunut kisakatsomossa niin SM-kisoissa Tikkakoskella (Kiitos Liisalle huippureissusta!!) kuin Tuorlan juhannuskisoissakin oppimassa. Liityin myös Mynskiin, jotta pääsen treenailemaan tasokkaalle kentälle. Sunnuntain Bonachon-treenit ovat menneet vaihtelevasti: edellisellä kerralla Lilla vihelteli itsekseen että "juokse ite mamma niiden nakkien ja rotttien perässä, ei vois vähempää kiinnostaa!", kun taas viime sunnuntaina me oltiin tosi hyviä! Jäi kyllä niin hyvä fiilis! Kisareissuista jäi kyllä sellainen polte, että jos ennen en oo ollu varma, haluunko ikinä kisata lajissa, niin nyt kyllä oon aika varma, että haluan... Olkoon se kisa sitten Mynskin epikset vaikka näin alkuun. :D Tikkakosken myyntikojuista lähti mukaan treenitaskut mulle ja Hurtta Outletista Lillalle musta Hurtan fleecehaalari viidellä eurolla! Talven tuiskuja odotellessa. :) Niin, ja sai Lilla tuliaisiksi myös kolme uutta pehmolelua, nekin maksoi yhteensä vaan vitosen. Kyllä meidän nyt kelpaa treenata ja leikkiä! :)

Joka päivä tehdään töitä edelleen Lillan kanssa myös sosiaalistamisessa, ja kyllä se koko ajan paraneekin. Entistä nopeammin ihmisille huutaminen muuttuu ensin välinpitämättömyydeksi ja siitä sitten jo ihan kaveeraamiseksi, myös ennen niin pelottavien miesten ja lasten kanssa.

En ole tainnut muistaa kirjoittaa meidän eläinlääkärikäynnistäkään 1-vee -rokotusten osalta. Ensin Lillaa perinteisesti pelotti hirmuisesti lääkäritäti, mutta kun mä lähdin hetkeksi päydän äärestä hakeakseni rokotuskortin laukusta, Lilla huomasikin, että ei maailma siihen kaadu vaikka lääkäritäti pitäiskin vähän kiinni eikä mamma. ;) Neulojen rapistelu tekikin sitten jo uteliaaksi, ja rokotukset Lilla otti entiseen tapaan, hiirenhiljaa ja rennosti. Lääkäri totesi Lillan olevan aika hoikassa kunnossa (jep, tiedetään...) mutta kuulemma se ei ole huolestuttavaa, koska se on vielä kaikin puolin niin pentumainen ja kaikesta päätellen aktiivinen. Kunhan juoksut alkaa ja aikuisuus iskee, niin pyöreyskin tulee siinä samassa. Lääkäri suositteli kuitenkin kokeilemaan ruokaa, jossa on paljon rasvaa ja energiaa. Niinpä penturuoan kohta loppuessa käytiin Mustissa ja Mirrissä eilen, ja mukaan tarttui Royal Caninin Medium Adult Sensible, herkkämahaisten ruoka, jossa on paljon rasvaa. Ainakin se näyttäis olevan maistuvaa, sillä Lilla syö sitä tosi mielellään. Samalla reissulla Lilla sai uuden puolikuristavan pannan, kirkkaan oranssin Hurtta Lifeguard -pannan. Se onkin kiva ja helppo käyttää, pääsi heti käyttöön remmilenkeille. :) Olis siellä kaupassa ollut kaikenlaisia sikahienoja nahkapantoja timangeilla ja tikkauksilla, mutta hmm, missä me sellaista pidettäis, tallilla? Metsässä? ;) Hypistelin myös uusia Rukka-sadetakkeja, olivat aika hienoja, mutta jääköön vielä kauppaan...

Joka tytöllä pitää olla kesäponiini :)

Paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana! Nuppu ja Patu olivat vauvantekohommissa ensin Vaasassa ja sitten vielä Mynämäessä, mutta vauvelit jäi tällä kertaa vain harjoittelun asteelle. Nuppu ehti olla meillä hoidossa puolitoista viikkoa, ja ehdin jo tottua kahteen koiraan mukavasti. :) Keskiviikkona kuitenkin palautin Nupun takaisin kotiinsa.

Team vauvantekohommat, tosin Lilla oli lähinnä matkamaskotti ja kolmas pyörä!

Nupun ja Lillan vesileikkejä :)

Torstaina Sinin ja mun suunnitelmat toteutuivat, ja Alpo, Sinin oma silmäterä, tuli mulle kesämieheksi! Alpo on mulla siis ylläpidossa nyt kesän, niin Sini saa rauhassa laittaa elämän oordinkiin. Ja mullehan tämä järjestely kelpaa, mitäs työttömällä maisterilla ois parempaa tekemistä kuin harrastaa kahden humman voimin! :) Alpo on siis 7-vuotias hienoliikkeinen suomenhevosruuna, haasteellinen mutta ah niin palkitseva sitten kun me päästään sopusointuun... ;) Alpon siirto kesämökille sujui hienosti, herra seisoi tosi nätisti koko matkan, ja eka ilta ja aamu on sujunut tosi mallikkaasti! Tästä se lähtee. :) Seuraavaan postaukseen laitan kuvan kesäponiinista, nyt ei tähän hätään vielä ole.

Illalla kävin vielä yhteislenkillä Putin ja Lillan kanssa. Lenkin jälkeen pääsin traktorin perään laittamaan perunaa maahan! Olipas kivaa! Ja mietin siinä, että ennen vanhaan sekin työ tehtiin hevosvoimin! :)


 Ja lopuksi, tätä kirjoittaa tuore filosofian maisteri, tänään sain todistuksen käteen! Skål! :)

Kaksin aina kaunihimpi :)

Saatiin sunnuntai-iltana Nuppu-neiti hoitoon koko viikoksi meille Littoisiin! :) Puolisiskoksilla onkin riittänyt peuhaamista. Vesikoirien sielujen sympatiaa on kyllä ihana katsella; vaikka Lillalla on paljon kaikenrotuisia koirakavereita, on näillä samanrotuisilla kuitenkin niin omat jutut. Nupullahan on siis juoksut menossa, ja tarkoitus onkin lähteä torstaina vauvantekoretkelle Vaasaan! :) Lillalla hyörii hormonit samaan tahtiin Nupun kanssa, ja vaikkei lapsosella ei oo ees ollu juoksuja vielä itellään, niin osaapa hienosti "astua" Nuppua, edestä, korvasta, päästä, kyljestä... :D Hieman rasittavaa välillä... Mutta on ne aika sööttejäkin kun lenkkeilevät kylki kyljessä, mussuttavat samaa luuta eri päistä tai kuorsaavat vierekkäin. :)

Lillan parturointi alkoi eilen menestyksekkäästi, kunnes koneen terä sanoi itsensä irti Lillan pehmoisessa untuvassa. Lisäksi pään parturoinnin yritelmä enteili melkoista showta. Ei muuta kun soittoa Liisa-kasvattajalle, ja sieltähän se apu (taas) löytyi, tänään käytiin viimeistelemässä frisyyri. Pään parturointia varten piti pyytää Ilkka-isäntä apuun, niin ärhäkkänä Lillaa kiukutti pään ajelu... Loppu hyvin kaikki hyvin, kaunis pieni vesikoiran rääpäle sieltä taas kuoriutui! :) Samaan syssyyn ajettiin myös Liisan pikku-Namu, olipa muuten paljon mallikkaammin trimmattavana kuin mun teini-änkyrä... Iso kiitos Liisalle avusta! Lillassa on muuten tosi paljon samaa näköä äiti-Pekiin karvattomassa mallissa, samat silmänympärysnaamarit ja kaikki! :)

Kuvamateriaalia päivän metsälenkiltä, älkää katsoko Lillan keskeneräistä lookia...

 Pakollinen frisyyripotretti :)

Ja vielä illan yhteiskuva, melkoinen kokoero varsinkin massan kannalta... Majakka ja perävaunu :D

Lilla 1 vuotta!

Rakas pieni koirani täyttää tänään kokonaiset 1-vee! Sen kunniaksi eiliset emännän suklaakakut vaihtuu tänään lapsen maksalaatikkokakkuun! Nams! Lisäksi Lilla sai poikystävältään Möykyltä lahjaksi ISON luun! Kyllä nyt kelpaa olla "iso" tyttö! :)

Tässä vielä 1-vee poseeraus metsälenkiltä, kuvaajana Kaisa Alhanen.

Paljon synttärionnea myös kaikille siskoille ja veljille ympäri Suomea! :)

Julistan kesän avatuksi! :)

Sunnuntaina meillä oli virallinen kesän aloitus, sillä hummat pääsivät ekaa kertaa laitumelle! Voi sitä iloa! Vähän jännitettiin, tuleeko kärhämää, sillä meillä on aika erikoinen lauma; kolme ruunaa ja yksi tamma. Paapuska on vielä sellainen tyttö, joka liehittelee vähän kaikkia. Perinteisesti Simo-vanhus on ollut kyseenalaistamaton lauman johtaja, mutta nyt Putti tuli sekoittamaan pakkaa. Kaikki meni kuitenkin hienosti, ja varsinkin Simo ja Putti eivät edes katsoneet toisiaan päin! Heffis-shettis surffailee isojen hevosten välissä, se on kyllä huvittava. Ja kun muilla ruoho yltää nilkkoihin, Heffiksellä se on polviin ja pää hautautuu ruohoon syödessä! :D
Tunnelmakuvia:

Lauma

Kaunis <3

Meno päällä :)

Viime viikolla olin Espoossa hoitamassa asioita, ja Lilla oli torstaina päivän Jollaksessa Tuulin hoidossa. Lilla oli tosi reipas, ja tuskin huomas mua kun tulin takaisin. ;) Tytöt oli käyneet pitkällä lenkillä Jollaksen merimaisemissa! Perjantaina vietin päivän Johannan kanssa, ja aamu alkoi puuro (ja pulla :))-aamiaisella Hakaniemen torilla, nams! Lilla roikkui mukana menossa sosiaalistumassa. Ensi alkuun sitä jännitti paljon, niin kuin aina, mutta kyllä se vähän reipastui ajan kanssa. Illalla käytiin vielä Töölönlahdella kahvilla. Siellä Lillaa edellisellä kerralla jännäs paljon, mutta tällä kertaa meno oli jo rennompaa. Kyllä se siitä vielä reippaaksi muuttuu. :)

Aamiaisella Hakaniemen torilla

 Loppuun vielä agitreenien päivitys, sunnuntaina oltiin Liisan opissa Luca-veikan kanssa samassa ryhmässä. Mentiin mutkaputkea ja takaakiertoa. Olin tyytyväinen suoritukseemme, tosin mun itse pitäis saada miljoonasti lisää itsevarmuutta tekemiseen, niin Lillakin uskaltais syttyä paremmin. Kivaa oli taas, ja kotona väsynyt koira. :)

Gradu valmis! :)

Tälle blogin hiljaiselolle on siis selitys, mahtava sellainen! Olen ollut tosi ahkerana, ja se on nyt palkittu, sillä jätin gradun tänään painoon! Fiilikset on sanoinkuvaamattoman mahtavat! En edes muista elämää ennen opintoja, ja nyt se putki alkaa olla takana. Nyt vain odotellaan siis arvosanaa gradusta ja sen jälkeen todistus kourassa kohti uusia haasteita! :)

Tässä välissä ei kovasti ole tapahtunut. Lillan kanssa käytiin Elinan agility-yksärillä, josta palautteena oli, että paljon paljon lisää rohkeutta, sosiaalistamista ja uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuttamista. Joojoo, tiedetään.. Vaikka paljon on töitä asian eteen tehty, paljon on vielä tehtävää. Kateudesta vihreänä katseltiin, kun Liisa ja Mii vetivät radanpätkää kuin vanhat konkarit!

Tässä meidän treenijengi: Liisa, Mii, Lilla ja keskellä pikku-Namu, joka oli mukana reissussa sosiaalistumassa.

Eilen oltiin Mynämäen kentällä Ilkan treenissä. Aloitettiin ihan alusta perusjutuilla, suoralla hypyllä ja putkella, ja ohjaajan osalta lähettämisharjoituksilla.  Hyvä aloitus, itse sain hyvän mielen ja Lillakin innostui loppua kohden. Illalla kotona oli pieni väsynyt hauva (toki lempilelua jaksaa aina vähän vinguttaa):

Puksun kanssa ollaan käyty Eekan sileetunnilla päivittämässä talven jälkeen kouluratsastuksen saloja. Hyvin Putti liikkui ja jaksoi talven homsotteluista huolimatta. Perjantaina hypättiin ekan kerran tauon jälkeen! Vauhtia riitti, mutta yllättävän hyvin meni. Tehtiin  perusjuttuja: ensin puomeilla ja lopuksi ristikolla ja pystyllä isoa ympyrää, ja laukanvaihtoa puomilla. Putti teki kerran hienon vaihdon lennosta!  Huomasin, että en ole pitkään aikaan laittanut tänne Putin kuvia, ens päivitykseen tarttee ottaa uudet kuvat pojasta. :)


Tänään vietin ekaa VAPAApäivää. Aamulla vein tosiaan gradun painoon, jonka jälkeen juotiin päiväskumpat juhlan kunniaksi tallin pihalla. Tallilla vierähtikin sitten seitsemän tuntia, hups! :D Mutta ihanaa kun piiiitkästä aikaa ei ollut aikatauluja eikä kirjoitustyö painanut takaraivossa. Kyllä nyt Putin karva kiiltää, häntä on selvitetty, Lilla on leikkinyt ja päästiin laitumen tekoonkin. Koirat juoksivat hulluna laitumella, varsinkin, kun pupu-raasu sattui erehtymään pystytystalkoisiin... Tässä vielä kuva reippaista laitumen pystyttäjistä :) :

Pikapäivitys

Elämääni ei oikeastaan mahdu tällä hetkellä muuta kuin isoa Geetä, eli suonette anteeksi hiljaiselon täällä(kin). Gradua olen ahkerasti kirjoittanutkin, ja tähtäin on 12.6. publiikkiin, eli gradu pitäisi olla kansissa ihan viimeistään toukokuun puolivälissä... Ei lopu hommat siis ihan vielä kesken! Olen ollut vähän huono eläintenomistaja, siitä vähän huono omatunto. Pakolliset hommat on kaikkien kanssa tehty, muuten lapset on olleet hieman vapaalla kasvatuksella... No, kaipa ne kestää tämän viimeisen gradupuristuksen vielä, sittenhän mulla ei muuta tekemistä ookaan kun harrastaa, työnhaun ohessa.

Putille kuuluu hyvää, mitä nyt tosiaan on ollut vähän vähällä liikunnalla. Putilla on edelleen kevättä rinnassa, ja polle on jopa luopunut osasta talvikarvaa (nyt jo?!), eli harjaamista riittäis niin paljon kuin vain olis intoa.

Ruu nauttii kevätauringosta, ja pitää vahtia lintujen paluumuutosta. :) Leppoisat kissanpäivät, sanoisin.

Lillan kanssa tosiaan on menty ihan perusarkea, olen kyllä pitänyt huolen, että leikkiseuraa on ollut tarjolla, kun treenaaminen on ihan hunningolla. Lilla pitää mua jännityksessä, kun välillä se näyttää siltä, kun sillä olis vauvoja masussa. :/ Siis eihän se voi olla, eihän?? Ainakaan juoksut ei oo alkanu, niin että mä olisin huomannut. Kai se on vaan tuo kasvava karva, mikä hämää. Ja aikuistuva kroppa. Ja epäilys ruokkii mielikuvitusta hienosti, kai sitä löytäis kaikenmaailman oireita, jos oikein kyttäämällä kyttää... :) No, joka tapauksessa, isiehdokas on onneksi selvillä, eli tällaisia lapsia sitten voi ruveta varailemaan, mikäli niin on:

Tänään oltiin naapurissa tuolla yläkerrassa kahvilla meidän lenkkiseuran, kahden hurmaavan kääpiövillakoiratytön, Iinan ja Ellan, ja heidän emännän, Kaisan, luona. Lilla kokeili kaikki hienot lelut yksitellen läpi, "siis miks mulla ei oo mitään näin hienoja leluja kotona??" Tytöillä oli mm. Lontoon Harrodsilta tuotu vaaleanpunainen koirien pehmo iPod, "iPaw"! :D
Liisakin soitti hyviä uutisia, ensinnäkin kutsui mut mukaan metsälenkille hoitolapsi-vauveleiden kanssa Vehmaalle, ihana nähdä pieniä mussukoita, kuinka ne on kasvaneet! Toisekseen meidän agilityharrastus saa jatkoa, kun Liisa on puuhannut Mynämäen kentälle vakkarivuoron! Loistovalmennusta loistoseurassa siis tiedossa säännöllisesti, mikä on ihan mahtavaa!!

Loppuun vielä tunnelmakuva muutaman viikon takaa, kun Lilla pääsi Anita-tädin kanssa Lauttasaaren rantaan kävelylle. Tuossa kuvassa taustalla on muuten koirapuisto, joka ulottuu mereen; aitoja ei siis ole meren puolella ollenkaan! Mites, vesikoirien omistajat, uskaltaisitteko päästää koirat sinne, vai löytyiskö meidän vesihirmut tuolta ulapalta...? :)

Näihin tunnelmiin,

Hyvää yötä!