Gradu valmis! :)

Tälle blogin hiljaiselolle on siis selitys, mahtava sellainen! Olen ollut tosi ahkerana, ja se on nyt palkittu, sillä jätin gradun tänään painoon! Fiilikset on sanoinkuvaamattoman mahtavat! En edes muista elämää ennen opintoja, ja nyt se putki alkaa olla takana. Nyt vain odotellaan siis arvosanaa gradusta ja sen jälkeen todistus kourassa kohti uusia haasteita! :)

Tässä välissä ei kovasti ole tapahtunut. Lillan kanssa käytiin Elinan agility-yksärillä, josta palautteena oli, että paljon paljon lisää rohkeutta, sosiaalistamista ja uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuttamista. Joojoo, tiedetään.. Vaikka paljon on töitä asian eteen tehty, paljon on vielä tehtävää. Kateudesta vihreänä katseltiin, kun Liisa ja Mii vetivät radanpätkää kuin vanhat konkarit!

Tässä meidän treenijengi: Liisa, Mii, Lilla ja keskellä pikku-Namu, joka oli mukana reissussa sosiaalistumassa.

Eilen oltiin Mynämäen kentällä Ilkan treenissä. Aloitettiin ihan alusta perusjutuilla, suoralla hypyllä ja putkella, ja ohjaajan osalta lähettämisharjoituksilla.  Hyvä aloitus, itse sain hyvän mielen ja Lillakin innostui loppua kohden. Illalla kotona oli pieni väsynyt hauva (toki lempilelua jaksaa aina vähän vinguttaa):

Puksun kanssa ollaan käyty Eekan sileetunnilla päivittämässä talven jälkeen kouluratsastuksen saloja. Hyvin Putti liikkui ja jaksoi talven homsotteluista huolimatta. Perjantaina hypättiin ekan kerran tauon jälkeen! Vauhtia riitti, mutta yllättävän hyvin meni. Tehtiin  perusjuttuja: ensin puomeilla ja lopuksi ristikolla ja pystyllä isoa ympyrää, ja laukanvaihtoa puomilla. Putti teki kerran hienon vaihdon lennosta!  Huomasin, että en ole pitkään aikaan laittanut tänne Putin kuvia, ens päivitykseen tarttee ottaa uudet kuvat pojasta. :)


Tänään vietin ekaa VAPAApäivää. Aamulla vein tosiaan gradun painoon, jonka jälkeen juotiin päiväskumpat juhlan kunniaksi tallin pihalla. Tallilla vierähtikin sitten seitsemän tuntia, hups! :D Mutta ihanaa kun piiiitkästä aikaa ei ollut aikatauluja eikä kirjoitustyö painanut takaraivossa. Kyllä nyt Putin karva kiiltää, häntä on selvitetty, Lilla on leikkinyt ja päästiin laitumen tekoonkin. Koirat juoksivat hulluna laitumella, varsinkin, kun pupu-raasu sattui erehtymään pystytystalkoisiin... Tässä vielä kuva reippaista laitumen pystyttäjistä :) :

Pikapäivitys

Elämääni ei oikeastaan mahdu tällä hetkellä muuta kuin isoa Geetä, eli suonette anteeksi hiljaiselon täällä(kin). Gradua olen ahkerasti kirjoittanutkin, ja tähtäin on 12.6. publiikkiin, eli gradu pitäisi olla kansissa ihan viimeistään toukokuun puolivälissä... Ei lopu hommat siis ihan vielä kesken! Olen ollut vähän huono eläintenomistaja, siitä vähän huono omatunto. Pakolliset hommat on kaikkien kanssa tehty, muuten lapset on olleet hieman vapaalla kasvatuksella... No, kaipa ne kestää tämän viimeisen gradupuristuksen vielä, sittenhän mulla ei muuta tekemistä ookaan kun harrastaa, työnhaun ohessa.

Putille kuuluu hyvää, mitä nyt tosiaan on ollut vähän vähällä liikunnalla. Putilla on edelleen kevättä rinnassa, ja polle on jopa luopunut osasta talvikarvaa (nyt jo?!), eli harjaamista riittäis niin paljon kuin vain olis intoa.

Ruu nauttii kevätauringosta, ja pitää vahtia lintujen paluumuutosta. :) Leppoisat kissanpäivät, sanoisin.

Lillan kanssa tosiaan on menty ihan perusarkea, olen kyllä pitänyt huolen, että leikkiseuraa on ollut tarjolla, kun treenaaminen on ihan hunningolla. Lilla pitää mua jännityksessä, kun välillä se näyttää siltä, kun sillä olis vauvoja masussa. :/ Siis eihän se voi olla, eihän?? Ainakaan juoksut ei oo alkanu, niin että mä olisin huomannut. Kai se on vaan tuo kasvava karva, mikä hämää. Ja aikuistuva kroppa. Ja epäilys ruokkii mielikuvitusta hienosti, kai sitä löytäis kaikenmaailman oireita, jos oikein kyttäämällä kyttää... :) No, joka tapauksessa, isiehdokas on onneksi selvillä, eli tällaisia lapsia sitten voi ruveta varailemaan, mikäli niin on:

Tänään oltiin naapurissa tuolla yläkerrassa kahvilla meidän lenkkiseuran, kahden hurmaavan kääpiövillakoiratytön, Iinan ja Ellan, ja heidän emännän, Kaisan, luona. Lilla kokeili kaikki hienot lelut yksitellen läpi, "siis miks mulla ei oo mitään näin hienoja leluja kotona??" Tytöillä oli mm. Lontoon Harrodsilta tuotu vaaleanpunainen koirien pehmo iPod, "iPaw"! :D
Liisakin soitti hyviä uutisia, ensinnäkin kutsui mut mukaan metsälenkille hoitolapsi-vauveleiden kanssa Vehmaalle, ihana nähdä pieniä mussukoita, kuinka ne on kasvaneet! Toisekseen meidän agilityharrastus saa jatkoa, kun Liisa on puuhannut Mynämäen kentälle vakkarivuoron! Loistovalmennusta loistoseurassa siis tiedossa säännöllisesti, mikä on ihan mahtavaa!!

Loppuun vielä tunnelmakuva muutaman viikon takaa, kun Lilla pääsi Anita-tädin kanssa Lauttasaaren rantaan kävelylle. Tuossa kuvassa taustalla on muuten koirapuisto, joka ulottuu mereen; aitoja ei siis ole meren puolella ollenkaan! Mites, vesikoirien omistajat, uskaltaisitteko päästää koirat sinne, vai löytyiskö meidän vesihirmut tuolta ulapalta...? :)

Näihin tunnelmiin,

Hyvää yötä!

10 kk täys!

Heipparallaa pitkästä aikaa (taas, mä oon nykyään surkea bloggaaja)!
Täällä me tallataan tasaista arkea kahden jalan, kahdeksan tassun ja neljän kavion voimin. Kovasti ihmetellään, että tänäkin vuonna se talvi vaan väistyy kevään tieltä, ja lumet sulaa kohisten.

Putti-herralla on perinteiseen tapaan kevättä rinnassa, huoh... Mikä niihin seesteisiin suomenjuntturoihin menee näin keväisin?? Joka vuosi sama juttu, vuoden ainoat matsit otetaan näihin aikoihin, kun tuppaa unohtumaan käytöstavat, ruunaus, ratsastusopit ja kaikki muukin... Ja se on muuten kiva tunne, kun 700kg narun jatkeena päättää ruveta vallattomaksi... Onneksi Putti on loppupeleissä niin vässykkä kuitenkin, että kaikesta selvitään parin viikon muistin virkistyksellä.Pojilla on tarhassa niin rajut hevosenleikit, sananmukaisesti, ettei riimut meinaa pysyä päässä. Enemmän kuin kerran ollaan poimittu molempien riimuja milloin kaulalta roikkumasta, milloin suusta...

Ruu-kissa täyttää lauantaina 8 vuotta! Kevätaurinko saa kissa"mummon" hyrisemään ja vaihtamaan karvansa. Imuri kiittää ahkeraa ulkoilutusta siivouskaapista... Ruun päivät menevät leppoisasti, "hmm, söiskö vai nukkuisko? Jos eka söis, ja sit nukkuis..."

Lilla-pieni täytti eilen jo 10 kk! Tässä tyttelin tuorein kuva, hups vaan, karva vaaleni entisestään alasajon yhteydessä. Nyt se on kyllä aika söötti, kun ei enää näytä ihan kynityltä kananpojalta... Tänään käytiin heittämässä myös talviturkki, sillä kyllähän itseään kunnioittava espanjankääpiö(lieju)vesikoira nyt jo maaliskuussa ui... Oltiin siis metsälenkillä pitkästä aikaa, ja meno oli sen mukaista... Mentiin metsäpolkua järven sivussa, ja vauhdin hurmassa Lilla juoksi myös järven jäälle, tai sille ohuelle jäännökselle jäästä... pikkuisen mamman sydäntä kouraisi, mutta onneksi koira oli niin nopea ja kevyt, että pikkukakkosen "varokaa heikkoja jäitä"-tunnari kävi vain nopsasti mielessä... Järvipolskuttelun sijaan Lilla löysi metsästä virkistävän lammikon, ja sinne siis!! Häntä tötteröllä, varmaan viistoista kertaa... Kotona kuraista kakaraa odottikin sitten lämmin suihku.

Lilla citykoirana

Eilen käytiin päiväretkellä Helsingissä moikkaamassa Johannaa ja Kekeä. Päivän ohjelmaan kuului mm. Hakaniemen kauppahallia, torikahveja Kauppatorilla ja lenkkeilyä ja iltapäiväkahvittelua Lauttasaaressa Anita-tädin seurassa. Lilla matkusti ekaa kertaa bussilla ja ratikalla! Ratikassa meinas mammaa ruveta jännittämään, kun meitä vastapäätä istui kolme juoppoa, jotka tulivat turhan lähelle haastattelemaan Lillaa... Hienosti Lilla kuitenkin tsemppasi jännityksestä huolimatta! Muutenkin koko päivä taisi olla aika jännittävä Lillalle, pientä tutinaa takajaloissa joka tilanteessa... Retken jälkeen mentiin vielä Johannalle illalliselle. Tänään mulla on ollut aika väsynyt koira. :)

Tänään ohjelmaan on kuulunut tallihommia, ratsastusta ja ihan vähän gradutiedoston availua... Illalla Laura paistoi vielä lettuja, ja Lilla pääsi herkuttelun lomassa leikkimään pitkästä aikaa Möykyn kanssa. Meno oli perinteistä, Möykky unohtaa aina välillä hengittää ja huilata Lillan pyörityksessä... ;) Hetken jo arvailtiin josko Lillan juoksut olis alkamassa, kun Rico käyttäytyi tallilla vähän siihen viittaavasti. En ole kuitenkaan huomannut muita merkkejä, eikä Möykkykään tänään normaalia enempää ollut kiinnostunut Lillasta "siinä mielessä"... Eihän mun pienellä vauvalla nyt vielä voi juoksut alkaa, eihän? Sehän olis aikuistumisen merkki, eikä tuosta hompsantuutista oikein vielä aikuista saa... :)

9 kk plakkarissa!

Jihuu, Lilla on ehtinyt jo teinihauvelin ikään! Sitä juhlittiin lauantaina ajamalla karvat pois, se huopaantunut takkukasa ei ollut enää kivaa kenellekään. No, kauan sitä jännitin, mutta Liisan kannustamana, ohjeistamana ja koneistamana (heh!) uskaltauduin itse hommaan. Aluksi se sujui yksin, mutta sitten Laura tuli auttamaan ja pitämään kiinni, niin saatiin tassut ja pääkin ajettua. Ei se nätti ole, mutta ekaksi kerraksi menettelee. Tässä tulos:

Ja jälkeen! Säälittävä kananpoika! :D

 

 

Ennen...

Yksi pikkutyttö sen kiteytti, kun käytiin ulkona: "Isi, onko tuo koira?" Niinpä... Koira, kananpoika, nahkahiiri? Karvan alta kuoriutui pienenpieni koira, ainakaan ei tarvitse miettiä, meneekö agilityssä medikoirasta, heh! :)


Tänään käytiin Lillan kanssa riehumassa pellolla, hankikantoa ihastellen! Mukana Lillan lempisaalis Pötkylä. Intoa riitti:

Loppuun vielä kuva eiliseltä maastolta Lauran, Paapuskan ja Putin kanssa, päästiin samoilemaan metsäpolkuja pitkin aivan mielettömän mahtavassa kelissä!

Päiväretki Raumalle :)

Hauska päivä takana, kiitos Miamarille emännöinnistä ja kaikista herkuista ja lumisesta metsälenkistä! Ja Liisalle seurasta. :) Aamulla lähdettiin siis Liisan, Lillan ja Yodon -pappakin pääsi mukaan retkelle ;)- kanssa kohti Raumaa. Vastassa meitä odotti Lillan veli Luca emäntänsä Miamarin ja tyttöjen kanssa. Ensialkuun Luca oli hieman hämmentynyt tilanteesta, eikä tajunnut, ketkä sieltä ovesta tulivat. Pienen tuumaustauon jälkeen Luca taisi muistaa Lillan, ja sen jälkeen leikkiä ja riehua riitti! Lähdettiinkin ensin lenkille ihailemaan mahtavia maastoja ja lumista maisemaa, jonka jälkeen lasten leikki jatkui sisätiloissa. Lucasta onkin tullut komea, iso poika, wau! Lilla näytti Lucan rinnalla ihan vauvelilta karvareuhkassaan. :D

Jiihaa! 

Agilityradan kunniakas suoritus; mission impossible??

Ja taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoittelun, olen kyllä surkea bloginpitäjä nykyään! Täällä sitä arki kulkee karvakorvien kanssa päivä kerrallaan. Päivät ovatkin nykyään täynnä eläimellistä menoa, kun menestyksekäs urani Liisan ja Ilkan kenneltyttönä on rullannut jo kolmannelle viikolle! Pennut ovat kyllä aivan ihania ja pieniä ja reippaita ja rohkeita ja suloisia ja...

Joka päivä saa ihmetellä, kuinka ne pienet koiranalut oppivat uutta ja näyttävät luonteitaan. Näinä viikkoina olen kyllä oppinut koirista enemmän kuin koskaan! 15 pennun, kahden äitikoiran ja kuuden "oman" koiran ruljanssi pitää huolen siitä, ettei tylsiä hetkiä ehdi päivään tulla! Käykääpä lukemassa Liisan loistava kirjoitus "Arkea" -otsikolla Bonachonin blogista, hyvin totuudenmukainen kuvaus elävästä elämästä.. ;) Ja toki sitten kun kennelpäivä loppuu, oma perropörrö odottaa omaa osaansa huomiosta täynnä intoa ja energiaa. Yleensä lähdetäänkin siitä sitten lennossa tallille hoitamaan hummat ja Lilla pääsee pyörittämään poikaystäviään Möykkyä ja Ricoa pyörryksiin... :)

Putti voi hyvin, sitä ei paljon huolet paina. Ollaan menty jonkun verran pellolla, ja muutaman kerran oikein tehty töitäkin, (heh), mutta yleensä vaan höntsäillään talvesta nauttien. Liikutuskin on ollut laiskanpuoleista; mennään silloin kun ilma on nätti ja sillai... ;) Toissa viikonloppuna käytiin Lauran kanssa testaamassa pulkkaratsastusta tälle vuodelle, hyvinhän se meni ja hauskaa riitti! Vaikka Putti on ollut tapansa mukaan kiltti ja rauhallinen vähästä liikkumisesta huolimatta, tänään sain muistutuksen siitä, että ei kannata liiaksi tuudittautua matkustelemaan kyydissä... Joku oli sekoittanut pienen humman pään, ja illan hämärtyessä seesteisestä suomenhevosesta kuoriutui lenkillä melkoinen showmies, kuski sai nauttia hirvibaletista aitiopaikalta; hyppimistä, poikittamista, säikkymistä, jähmettymistä ja töristelyä niin, että heikompia olis hirvittänyt! Siis mitä, otinko mä väärän humman tallista??

Lillaa ei ainakaan pakkaset pure, sellainen reuhka sillä on päällään! Turkki on kamala, epäsiisti ja takkuinen, kyllä se taitaa olla päivästä kiinni, että neiti pääsee parturiin... Kuinkahan pieni koira sieltä reuhkan alta taas kuoriutuukaan? Vaikka on se kyllä ylisöötti tuossa karvassaan, vieraat vastaantulijatkin heltyvät kommentoimaan sen pörröistä olemusta. :) Eilen aamupisulla eräs autonputsaaja nauroi, että "kylläpä piristi aamua kun katsoin ton  sun SOOPELIN loikkimista tuolla hangessa." Hah, soopeli! No, mukavaa, että tuomme iloa ihmisten maanantaiaamuun. :)

Eilen oltiin Liisan kanssa kuuntelemassa Janita Leinosen agilityradan lukuluentoa. Kolmessa tunnissa kävi hyvin selväksi, että eihän se mitään yksinkertaista ole selviytyä koiran kanssa kunnialla radasta... Siis oikeesti! Luento oli tosi hyvä, paljon tuli uutta ja tuttua asiaa, hyviä vinkkejä, loistavia esimerkkejä, tehokkaita havainnollistamisia... Mutta luennon edetessä alkoi tuntua siltä, että esteratsastus on lasten leikkiä verrattuna koira-agiin. Siis hummallahan vaan vähän katsellaan linjoja, lasketaan metrejä ja roiskitaan menemään, mutta koiran kanssa sillä ei vielä pitkälle pötkitä! :D No okei, täytyy muistaa, että meidän tapauksessamme, pentuagin käyneenä koirakkona, huipulle on ihan pikkuisen vielä matkaa, ja siinä matkalla on monia monia hieman vaatimattomampia etappeja selvitettävänä... Se on hyvä että haasteita riittää! :D

Huomenna lähdetään Lillan ja Liisan (ja ehkä ex-moppi-Miin) kanssa päiväretkelle Raumalle treffaamaan Miamaria ja iki-ihanaa Luca-veikkaa!  Vitsit miten kiva nähdä pitkästä aikaa! Voin vain arvata, että riemulla ei ole rajoja jälleennäkemisessä... Laitetaan kuvamateriaalia sitten!